JUPUTUSTA

Moro.

Olen ehtinyt kirjoittamaan vähän viimeisen kahden viikon aikana. Tai olen kirjoitellut, mutta pääpaino on ollut varsinaiseen työhön liittyvissä jutuissa, eikä ”hauskoja” juttuja ole niihin voinut oikein uittaa. Mutta samaan aikaan on valtakunnan media pitänyt huolen näistä hauskoista jutuista; ei siis syytä huoleen.

Monta jännää hommaa on mediassa menossa, kuten eduskunnassa "salaiseksi" määritelty Kreikan takausjuttu, yhden ammattiyhdistyksen julkisuuskuva, vaalipiiri- ja kuntauudistus; on näitä aikamoinen valikko.

Napataan kiinni tästä kuntauudistuksesta. Muutama vuosi sitten valtakunnassa vatkattiin ns. PARAS-mallia, jossa arveltiin minimissään noin 20.000 asukkaan kunnan voivan muodostaa terveen mallin tulorahoituksen ja palvelujen tuottamisen välille. Äkkiä tämä unohtui, nyt pitäisi olla pakosta moninkertainen määrä porukkaa joka kunnassa.

Useimmissa organisaatioalan teoksessa on havaittu (koskee sekä yksityistä että julkista sektoria), että organisaation kasvaessa sinne välttämättä tulee väliportaita, palavereita ja byrokratiaa, jotka kaikki leikkaavat siivunsa varsinaiselta tekemiseltä. Veronmaksajille tämä ei ole hyväksi. Väliportaat kun tuppaavat maksamaan (yleiskustannukset nousevat) ja suoritteiden yksikköhinta nousee helposti.

Kuntauudistuksessa on ollut varsin vähän keskustelua perusasioista; mikä olisi oikeudenmukainen ja toimiva työnjako valtion ja kunnan välillä, kuka hoitaa mitäkin? Millaisilla prosesseilla palveluita olisi fiksua tuottaa? Onko oma työ aina halvinta?

Miten oikeasti varmistetaan järkevän lähellä olevat palvelut kuntakoon kasvaessa? Olemassa olevan perustuslakimme mukaan muistaakseni Suomen kansalainen saa valita asuinpaikkansa. Pitäisikö tätä lain kohtaa tarkentaa muotoon, …saa valita asuinpaikkansa, kunhan se on kuntakeskuksessa tai mieluummin pääkaupunkiseudulla.

Kun se äärimmäinen ja absoluuttinen viisaus joka asiassa näyttää olevan siellä Helsingissä, niin eikö tähän maahan riittäisi yksi kunta? Siirretään loputkin rahat ja niitä koskeva päätösvalta sinne ratikkareittien varrelle ja sammutetaan valot. Hyvää yötä.

Jutun loppuun löytyy mukavia uutisia. Tällä blogisivustolla on ollut yli 9000 käyntiä kesäkuun 2009 jälkeen. Aikamoinen uhraus harvalta sekä kompuutterin että lukutaidon omaavalta sukulaisilta tai kaverilta käydä monta kertaa päivässä katsomassa, olisiko jotain uutta…