Kerroin taannoin blogissa peräkärryostoksestani (jutun nimi oli Kärräillään). Homma jatkuu. Sain viime viikolla vakuutusyhtiöstä maksulapun peräkärryn liikennevakuutuksesta. Kävin niin kuumana, että meinasi tippua lumet katolta. Vakuutusyhtiöstä ehdottivat (vakavissaan?), että pitäisi maksaa vakuutusta kärrystä, jonka meinasin omistaa, mutta jota ei voinut rekisteröidä Suomeen vimmatusta yrityksestä huolimatta. Tämän johdosta kärrykauppa peruuntui.
Otin yhteyttä vakuutusyhtiöön, modernisti kyseisen pankki/vakuutuslaitoksen nettisysteemillä sen jälkeen, kun olin kirjautunut asiakkaana sinne sisään. Valitsin valikosta kohdan vakuutukset ja kirjoitin lyhyesti tapahtumasta. Liitin Kärräillään-blogini liitteeksi, siinähän tapahtumat oli jo valmiiksi kerrottu. Yritin lähettää viestin, ei onnistunut, mutta teksti katosi. Näin kävi uudestaan vielä kaksi kertaa. Shit happens.
Onnistuin soittamaan sinne vakuutusfirmaan ja selitin jutun virkailijalle. Vastauksena oli, ettei tätä vakuutusta voi puhelimessa irtisanoa. Ja minullahan on se kärry, koska heilläkin oli tiedossa kärryn valmistenumero. Kysyin, että mikähän mahtaa olla kärryn rekisterinumero; pitäähän vakuutusfirman se tietää, jos kärryn liikennevakuutusta peräävät (ja sitä rekisterinumeroa ei koskaan saatu aikaiseksi). Mimmi sanoi, ettei heidän tarvitse sitä tietää, valmistenumero riittää. Tämä oli vaikea tapaus, hän lupasi soittaa takaisin.
Soitto tuli ja ohjeeksi taas nettiyhteyden käyttäminen. Joltain alasivulta pitäisi löytyä vakuutuksen irtisanomislomake nettiversiona, jolla vakuutuksen voisi em. syin purkaa. Arvatkaa löytyikö?
Kauluspaidan hihat savuten soitin sinne katsastuskonttorille, jossa olin 29.12.2011 asioinut. Virkailijarouva oli joku toinen kuin minua silloin ohjeistanut, mutta hän tunnisti tapauksen (ai sie oot se kuuluisa kärrymies?). Kerroin taas mitä oli käynyt; rekisteröinti- ja katsastusprosessit oli aloitettu, mutta koska niitä ei koskaan saatu kunniakkaasti lopetettua, niin systeemin oli ehkä jäänyt tiedoksi haluamani vakuutusyhtiö ja kärryn valmistenumero, josta koko sotku syntyi. Rouva pahoitteli ja LUPASI itse hoitaa homman vakuutusyhtiön kanssa. Samalla hän sanoi arvoituksellisesti, että kärry olisi ehkä ollut katsastettavissa 1.1.2012 jälkeen, koska jotkut lait tai asetukset muuttuivat…
On hienoa, että kansalainen pääsee tappelemaan järjettömiä järjestelmiä vastaan ja osoittamaan syyttömyytensä (siis tässä tapauksessa, ettei omista kärryä). Vähäx on reiluu, hiemanko hanurista?
Noinkohan tämä scheisse tähän jää?
perjantai 24. helmikuuta 2012
perjantai 17. helmikuuta 2012
LEDER, GUMMI, BRATWURST UND FEUER!
Kuten edellisessä jutussa mainitsin, niin kävin väijymässä Rammsteinin keikan Hjalliksen hallissa. WUNDERBAR!
Onnistuin lopulta pääsemään katsomon puolelle. Ennen keikkaa olin särmäämässä saksalaistyyppistä tuopillista Areenalla ja samaan tiskiin nojaileva nuori mies valitti, ettei saanut permantopaikkaa. Pikainen paikantsekkaus ja permantolippuni muuttui katsomopaikaksi (ja sain pari isohkoa vaihtarina). WUNDERBAUM!
Rokkikeikkoja on nähty, mutta mitään vastaavaa en ole koskaan kokenut. Spektaakkelissa riitti ihmeteltävää koko rahalla. Tanakka germaanihevi laukkasi koko ajan ja lavalla tapahtui ihmeellisiä asioita, kuten laulaja kärventämässä tynnyriin piiloutunutta kosketinsoittajaa liekinheittimellä. Pyrotekniikkaan oli laitettu tanakasti massia ottaen huomioon, että tapahtuma oli sisätiloissa. Ja kyllä rytisi! JAWOHL!
Visuaalisesti keitos oli aivan huippuluokkaa. Musiikkipuolikin toimi, saundit olivat kohdallaan, eikä edes kuulo mennyt. Levyllä bändi kuulostaa välillä tosikkomaiselta, mutta livenä homma pelasi paljon paremmin. Saksalainen huumorintaju ei jättänyt eroottisissa ”viittauksissaan” mitään epäselväksi. Esimerkiksi Pussy kappaleen aikana laulajasetä istui helvetinmoisen slaikkarin päällä, joka ruiskutti jotain vaahtoa yleisön joukkoon. Ja paljon muutakin tapahtui. ACHTUNG!
Areenassa oli 12000 katsojaa. Menomatkalla tapasin junassa imatralaisen pariskunnan, joka oli saanut viime tingassa hankittua kaksi lippua huutonetistä (yhteensä 370 €) ja pitivät investointiaan loistavana. Siihen päälle junaliput, hotellihuone ja eväät, niin tulee tällekin kulttuurimuodolle hintaa. Mutta elämykset maksavat. KOSTBAR!
Euroopasta laulu- ja soitinyhtye Rammstein suuntaa USAan. Show on sen verran roisi, että saattaa etelän Red Neckeillä mennä kurpitsat nenään, Bible Belt porukasta puhumattakaan. Ja se on kyllä hyvä. Ja mie voisin katsella tuon esityksen joskus uudestaankin jo siksi, että se laittoi uuden asteikon vanhalle sanonnalle ”hyvän maun rajoissa”. AUF WIEDERSEHEN!
Onnistuin lopulta pääsemään katsomon puolelle. Ennen keikkaa olin särmäämässä saksalaistyyppistä tuopillista Areenalla ja samaan tiskiin nojaileva nuori mies valitti, ettei saanut permantopaikkaa. Pikainen paikantsekkaus ja permantolippuni muuttui katsomopaikaksi (ja sain pari isohkoa vaihtarina). WUNDERBAUM!
Rokkikeikkoja on nähty, mutta mitään vastaavaa en ole koskaan kokenut. Spektaakkelissa riitti ihmeteltävää koko rahalla. Tanakka germaanihevi laukkasi koko ajan ja lavalla tapahtui ihmeellisiä asioita, kuten laulaja kärventämässä tynnyriin piiloutunutta kosketinsoittajaa liekinheittimellä. Pyrotekniikkaan oli laitettu tanakasti massia ottaen huomioon, että tapahtuma oli sisätiloissa. Ja kyllä rytisi! JAWOHL!
Visuaalisesti keitos oli aivan huippuluokkaa. Musiikkipuolikin toimi, saundit olivat kohdallaan, eikä edes kuulo mennyt. Levyllä bändi kuulostaa välillä tosikkomaiselta, mutta livenä homma pelasi paljon paremmin. Saksalainen huumorintaju ei jättänyt eroottisissa ”viittauksissaan” mitään epäselväksi. Esimerkiksi Pussy kappaleen aikana laulajasetä istui helvetinmoisen slaikkarin päällä, joka ruiskutti jotain vaahtoa yleisön joukkoon. Ja paljon muutakin tapahtui. ACHTUNG!
Areenassa oli 12000 katsojaa. Menomatkalla tapasin junassa imatralaisen pariskunnan, joka oli saanut viime tingassa hankittua kaksi lippua huutonetistä (yhteensä 370 €) ja pitivät investointiaan loistavana. Siihen päälle junaliput, hotellihuone ja eväät, niin tulee tällekin kulttuurimuodolle hintaa. Mutta elämykset maksavat. KOSTBAR!
Euroopasta laulu- ja soitinyhtye Rammstein suuntaa USAan. Show on sen verran roisi, että saattaa etelän Red Neckeillä mennä kurpitsat nenään, Bible Belt porukasta puhumattakaan. Ja se on kyllä hyvä. Ja mie voisin katsella tuon esityksen joskus uudestaankin jo siksi, että se laittoi uuden asteikon vanhalle sanonnalle ”hyvän maun rajoissa”. AUF WIEDERSEHEN!
maanantai 6. helmikuuta 2012
SAKSAN KERTAUSTA (…und schnell, bitte!)
Vaikka toisin luullaan, niin en ole niin lipevä, että olisin otsikoinut tämän blogin jollakin tavalla ylistääkseni yliopistomme strategiajohtaja Juhis Saksaa klassiseen Pohjois-Korean tyyliin. Samoin on runsaasti liioiteltua, että olisin viime kesän helteillä jatkuvasti ottanut aurinkoa suu auki, että kieli olisi ollut jo valmiiksi ruskea elokuussa töiden alkaessa. Eli en ala tässä kertaamaan johtaja Saksan hienoimpia ajatuksia (if any?).
Haluaisin kertausta saksan kielestä, koska seuraava kohdalleni osuva rocktapahtuma lähenee kiivaasti. Onnistuin viime kesänä saamaan lipun Rammsteinin keikalle, joka pidetään helmikuun puolivälissä Hjalliksen areenalle. Koska viimeisiä lippuja vietiin, niin oma lippuni oli poikkeuksellisesti permantopaikalle. Uskoisin, että siellä olisi hyötyä muistaa pääosa saksankielisistä kappaleista ulkoa ja varsinaisen vaikutuksen lähipiiriin voisi tehdä karjuessaan sanoja edes ääntämyksellisesti oikein. Tähän sitä kertausta tarvittaisiin.
En ole ainakaan vuosikymmeneen ollut permantopaikalla rokkikekkereissä. Luullakseni pukeutumiskoodeilla on siellä isompi merkitys kuin katsomopaikoilla. Jos panostaa permannolle laittamalla keikalle päälle mustat farkut, mustan t-paidan, mustan hupparin ja maihinnousukengät, niin onko se tarpeeksi? Vai pitäisikö harkita citycamohousuja? Tuntuu hölmöltä miettiä näitä. Mutta jos tällä voi minimoida turpiin ottamista, niin asiaan kannattaa paneutua, ennen kuin on nenä kipeänä.
Presidentinvaaleihin liittyen tuli mieleen pari juttua. Tapasin perjantaina Niinistön, joka suositteli äänestämään Haavistoa. Lupasin harkita. Taaskaan en huijaa. Kyseessä oli siis vihreä ympäristöministeri V. Niinistö, joka vaikutti osaavalta ja mukavalta kaverilta.
Vaalien yhteydessä on puhuttu paljon sosiaalisen median vaikutuksesta tulokseen. Vanhan liiton miehenä en usko sen olleen niin iso asia. Mikäli sosiaalisella medialla ja digitaalihömpällä olisi ollut suuri painoarvo, niin meillä olisi nyt presidenttinä varmaan joku Angry Bird. PÖÖ ja JEPJEP!
Valoa päin
Haluaisin kertausta saksan kielestä, koska seuraava kohdalleni osuva rocktapahtuma lähenee kiivaasti. Onnistuin viime kesänä saamaan lipun Rammsteinin keikalle, joka pidetään helmikuun puolivälissä Hjalliksen areenalle. Koska viimeisiä lippuja vietiin, niin oma lippuni oli poikkeuksellisesti permantopaikalle. Uskoisin, että siellä olisi hyötyä muistaa pääosa saksankielisistä kappaleista ulkoa ja varsinaisen vaikutuksen lähipiiriin voisi tehdä karjuessaan sanoja edes ääntämyksellisesti oikein. Tähän sitä kertausta tarvittaisiin.
En ole ainakaan vuosikymmeneen ollut permantopaikalla rokkikekkereissä. Luullakseni pukeutumiskoodeilla on siellä isompi merkitys kuin katsomopaikoilla. Jos panostaa permannolle laittamalla keikalle päälle mustat farkut, mustan t-paidan, mustan hupparin ja maihinnousukengät, niin onko se tarpeeksi? Vai pitäisikö harkita citycamohousuja? Tuntuu hölmöltä miettiä näitä. Mutta jos tällä voi minimoida turpiin ottamista, niin asiaan kannattaa paneutua, ennen kuin on nenä kipeänä.
Presidentinvaaleihin liittyen tuli mieleen pari juttua. Tapasin perjantaina Niinistön, joka suositteli äänestämään Haavistoa. Lupasin harkita. Taaskaan en huijaa. Kyseessä oli siis vihreä ympäristöministeri V. Niinistö, joka vaikutti osaavalta ja mukavalta kaverilta.
Vaalien yhteydessä on puhuttu paljon sosiaalisen median vaikutuksesta tulokseen. Vanhan liiton miehenä en usko sen olleen niin iso asia. Mikäli sosiaalisella medialla ja digitaalihömpällä olisi ollut suuri painoarvo, niin meillä olisi nyt presidenttinä varmaan joku Angry Bird. PÖÖ ja JEPJEP!
Valoa päin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)