OLIKO S. RÄTY KUITENKIN VÄÄRÄSSÄ?

Kävin juuri Saksassa, Munchenissä. Siellä oli metsäteollisuusalan paritustapahtuma, jonka järjestivät yhdessä monet alan eurooppalaiset organisaatiot. Pidin tilaisuudessa neljän minuutin palopuheen (flash presentation), joka puheenjohtajamme kauhuksi venyi lähes kahdeksaan minuuttiin, mutta jäinpähän henkilönä mieleen. Puheeni oli juuri ennen lounasta, joten muutama kymmenen ihmistä saapui sinne myöhässä. Tavoitteenamme oli viritellä yhteisiä projektiaihioita uuteen EU:n Horizon2020 ohjelmaan. Uskoakseni niitä hankkeita tulee aikanaan yhtenä kymenä, myös Lappeenrantaan.

Seppo Räty, tuo hieno keihäänheittäjä ja tosimies, oli aikoinaan sitä mieltä, että Saksa on paska maa. Se oli hyvin sanottu. Nyt taas muutaman päivän Saksassa hilluneena, olen sitä mieltä, että Saksa on yksi helpoimpia maita työhön ja turismiin liittyen suomalaisille. Helppo sanoa, koska en ole kilpaillut samalla tavalla Saksassa kuin S. Räty. Tämä ei ole ensimmäinen huomioni tästä maasta, olen ollut täällä aika monta kertaa. Kaikki pelaa täällä kuin junan hissi kertakomennolla, ihmiset ovat pääosin ystävällisiä ja koko elämä on äärimmäisen helppoa. Aikataulut pitävät ja hintataso on Suomeen verrattuna varsin siedettävä. Vai mitä sanoisitte, kun oluen pääkaupungissa iso lager maksaa terassilla 2,40 €? Ja se tuodaan pöytään nopeasti, ystävällisesti ja nahkahousuihin pukeutuneena.

Sama taso liittyy ruokailuun. Ei ole mitään syytä hiipiä Mäkkärille syömään standardirojua, kun samalla hinnalla saa HYVIÄ paikallisia safkoja – ei muuta kuin valitsemaan. Toki ei ole haitaksi, jos tykkää sianlihasta ja haluaa syödä SUURIA annoksia, mutta siitähän mie tykkään. Wunderbaum! Munchenin lentokenttäsyöttölän (oli näilläkin oma panimo) listalla oli hauska annos persaukisille. Englanniksi (lainattu suoraan Airbrau-ravintolan ruokalistalta) homma menee näin: One glass of tap water, one bread roll and one cigarette to smoke outside. All this 0,95 €. Saksalaisen huumorin kukka, kova veto – tykkään kympillä! Hommahan on kuin Pahkasika lehdestä!

Seuraavaksi siirrytään saksalaiseen vessakulttuuriin, katso alla oleva kuva. Germaanit siis opettavat nykyään myös golfareita kusemaan kunnolla. Kerrankin mahdollisuus saada hole-in-one, vaikka pikkuisen pieleen menisikin! Kyllä tämä Saksa sitten osaakin olla järjestäytynyt yhteiskunta, tästä ei voi mieltään mitenkään pahoittaa. Enkä muuten nuole LUTin strategiajohtaja Saksan hanuria, vaikka tässä nyt paljon Saksaa kehunkin. Ja seuraavalla kerralla jotain ihan muuta.

JUHLAPERINTEISTÄ…

Kuuluisaa kirjailijaa lainatakseni taas minä niin mieleni pahoitin. Syynä on tämä jokavuotinen hömppä näiden juroa kansaa ilostuttavien juhlapyhien kanssa. Mikä ihme siinä on, että tämän kansan pitää ihan kalenterista katsoa, milloin voi olla rentoa, hauskaa tai kivaa; lupa olla pikkuisen villi tai juopotella?

Tarkoitan tällä tietysti näitä kansallisia iloisempia juhlapyhiä, kuten vappua, juhannusta ja uuden vuoden vastaanottoa. Kalenterissa ja geeniperimässä varmaan lukee, ettei muuten saa olla mukavaa tai kivaa. Ei varmana saa hullutella tai osoittaa hyvää tuultaan, puhumattakaan siitä, että jakaisi vielä hyvää oloaan muille. Sellainen ei käy. Ei ainakaan normipäivinä.

Voisiko tämän klassisen ilmiön kääntää toisinpäin? Oltaisiin rentoja ja vapautuneita (vaikka osin selvin päin) se 362 päivää vuodessa ja mökötettäisiin murjuissamme nuo edellä mainitut kolme päivää. Vähenisi kansallisesti masennuslääkkeiden tarve, lääkepuodeille tulisi huonot ajat, mutta kansalaisten jaksaminen parantuisi ja kansalliset arvomme sietäisivät pikkuisen enemmän erilaisuutta ihan arkenakin.

Näiden em. juhlapäivien uutisointiin liittyy mystiikkaa. Tehdään erinomaisen iso numero siitä, kuinka monta kansalaista menettää henkensä vaikkapa juhannuksena. Eiköhän meitä kuolla kupsahtele varsin joka päivä mukaan lukien myös kesäiset viikonloput? Onko pakko otsikoida näitä niin isolla fontilla? Lehdistö etsii ihmeellisiä korrelaatioita ilman/veden lämpötilan ja kuolonuhrien välillä. Eikö sillä parempaakin tekemistä olisi vai ollaanko ihan valmiissa maailmassa?

Toinen juttu, joka ärsyttää, ovat nämä juhlaruuat. Vappuna PITÄÄ olla simaa, tippaleipiä, nakkeja ja perunasalaattia. Lisäksi kämppään PITÄÄ levitellä serpentiiniä. Pääsiäisenä PITÄÄ olla mämmiä (joka maistuu siltä miltä näyttääkin). Jouluna PITÄÄ olla kaikenlaisia laatikoita vaihdelaatikosta alkaen. Vaihdelaatikkokin sulaa muuten normaali-ihmisen mahassa nopeammin kuin em. muut jouluiset toosaruuat. Jos nuo safkat olisivat oikeasti herkkua/hyvää/syötävää, niin kai niitä vedettäisiin simona ympäri vuoden. Olenko huono ja uhmakas kansalainen kun sanon, että aika HIRMU VÄHÄN PITÄÄ NIITÄ OLLA! Tokkopa ne juhlapyhät tietävät, mitä mie syön tai oon syömättä. Näiden perinteiden ylläpito saa jäädä muille. Niin.

Te, arvoisat lukijani, olette tehneet hämmästyttävän jutun. Kymmenen tuhannen kävijän raja tälle sivustolle pamahti rikki vappuaattona 2012. Kun aloitin tämän diipadaapan kirjoittamista, niin en voinut kuvitellakaan, että tämä kiinnostaisi niin monia. Kiitos siitä!