KUUKAUDEN WAPPUKUVA JA SEKALAISTA

Aluksi huhtikuun wappukuva ja arvoitus. Mitä yhteistä on kuvan hepulla ja Martti Kitusella?

Pahoittelen laiskuuttani (mukamas kiireitä, bullshit), kun en saanut juttua aikaiseksi viime viikolla. Jotain on sentään tahkottu.

Gimme, gimme shock treatment! Kävin saamassa SHOKkihoitoa Shok Summit 2010 tapahtumassa Helsingissä. Tapahtumaan oli kerääntynyt strategisten huippuosaamisen keskittymiin liittyviä päättäjiä niin politiikan (kansliapäällikköä, ministeriä) kuin teollisuudenkin johtoa (Eloranta, Vanjoki, …) yhteensä 500 henkilöä. Valistunut lukija kysyy oikeutetusti, että mitä helvettiä minä siellä sitten tein näiden viksujen ihmisten seassa. Hyvä kysymys.

Tilaisuus oli mukava läpileikkaus shokkimaailman historiasta, nykytilasta ja tulevaisuudesta. Valtiosalaisuuksia ei kuultu, mutta oli mukava tavata monia CST:n kumppaneita tapaamisaikoja varaamatta ja kalenteria selaamatta. Kun tulin pois, olin valaistunut vaikka päässä soikin edellisen kirjoitetun kappaleen ensimmäinen lause, joka on myös kappale laulu- ja soitinyhtye Ramonesilta. Jos olisin ollut pettynyt päivän antiin, soittaisin Ramonesilta vielä Teenage lobotomyn ja Now I wanna sniff some gluen.

Kaikesta ihmiskunnan ”viisaudesta” huolimatta olemme edelleen haavoittuvaisia. Kun islantilaiset ex-pankkiirit pikkuisen polttelevat kuumia kuittejaan pihagrillissä, niin koko Euroopan lentoliikenne pysähtyy. Vähäx reiluu?


Hilpeetä Wappua!

SÄPINÄÄ

Säpinää! lauloi Maukka Perusjätkä joskus takavuosina ja huudatti samalla moottorisahaa. Itse otin ensisavut punaisesta Jonseredista viime perjantaina kotipihassa ja maltoin silti olla kaatamatta lipputankoa innostuksestani huolimatta, tosin pidättyväisyys ei ollut helppoa. Taannoisen silitystunnustukseni jälkeen piti tehdä jotain äijämäistä ja kyllä konesahan kahvoissa olemisesta tuli kunnon testosteroniolo. Sille konesahalle on ihan oikeatakin käyttöä, ei sitä hankittu ainoastaan itsetunnon kohotustarkoituksiin…

Blogikollegani, hallintogruppenfuhrer Saksa, kirjoitti omassa tuoreimmassa blogissaan puhetilaisuudesta, jota ilokseni olin kuuntelemassa. Juhis tömäytti helvetin hyvän esityksen, jossa oli faktaa, vauhtia ja tyylikästä stand-up komiikkaa, mutta asia meni kympillä perille, perkele. Joillakuilla paikalla olleista saattoi olla ennakkoaavistus, että kun mustaan pukuun pukeutunut (= Mies mustissa), kauppatieteilijä ja vielä hallintohommissa oleva heppu saapuu kertomaan asioita, niin tylsyyden maksimi on saavutettu. Pieleen meni. Kun osaa asiansa, niin homman voi vetää omalla tyylillä ja jäädä vielä positiivisesti mieleen.

Edellisellä työmaalla, siis Kaakkois-Suomen TE-keskuksessa, olimme strategiamme mukaisesti verkostovaikuttajia. Tämä oli fiksu linja, kimpassa niitäkin kehittämishommia pitää tehdä ja pyrkiä nivomaan monenlaisia osaajia ja toimijoita yhteen tavoitteiden saavuttamiseksi. Esitin kerran TE-johtaja Pirhoselle, joka on äärimmäisen nopeaälyinen ja huumorintajuinen mies, uutta huomionosoitusta, jossa TE-keskus palkitsisi vuoden verkostovaikuttajan. Tämä oli ehdotuksen alku ja johtaja innostui siitä heti, muttei sitten tykännyt jatkosta, kun olisin halunnut palkittavaksi myös vuoden verkostovaikeuttajan. En ole aktiivisesti seurannut, onko homma edennyt, tokkopa.

En päätäkään tätä lätinää perinteiseen Thunder-huudahdukseen vaan uuden konesahan kunniaksi otetaan vaihteeksi jotain muuta, vaikka TIMBER!

MUNAJUHLAN JÄLKEEN...

Pääsiäinen on lusittu harvinaisen hyvän kelin vallitessa. Pyhinä tuli tavattua rajallinen (eli siedettävä) määrä sukulaisia, ehti katselemaan ja kuuntelemaan uutisia ja vähän lukemaankin, eli varsin mukavasti meni.

Yksi mieleenpainuvimmista uutisista oli USAn armeijan uusi ase talebanien taltuttamiseksi. Laitetaan panssariajoneuvon kannelle kunnon ämyrit ja soitetaan pahiksille Metallicaa ja muuta heviä nappulat kaakossa.

Miten tämä muka voisi olla joku pelote? Ei ainakaan minulle, koska hakeudun mielelläni kuuntelemaan heviä tuon tuostakin ja olen vielä valmis maksamaan siitä. Toisaalta hevi ei kuulosta heviltä, jos se ei KUULU kunnolla. Eikö pahempaa olisi soittaa pahiksille jotain surkeampaa musiikkia? Vaikkapa niin kutsuttua taiteellista nykymusiikkia? Entäs etno ja maailmanmusiikki? Suomalaiset 70-luvun käännösiskelmät? Kun Taiska alkaisi vetämään Mombasaa tai Danny Kuusamoa 120 dB voimakkuudella, niin kyllä siinä talebaanin ote AK-47 porakoneesta kirpoaisi… tai ainakin niitä itkettäisi niin paljon, etteivät näkisi tähdätä.

Toinen juttu yhdistää uskontoa ja jääkiekkoa: Jesus saves but Satan scores the rebound. Edellä esitetty lause voisi olla totta NHL-kiekkoilussa, koska Jesus on varsin tavallinen espanjankielinen etunimi, toisaalta Miroslav Satan (kotimaa Slovakia) pelaa edelleenkin.