tiistai 24. toukokuuta 2011

HUIPPUMALLI HAKUSESSA

Yksi Lappeenrannan teknillisen yliopiston strategisista alueista on nimeltään ”Tieteellinen laskenta ja teollisten prosessien mallinnus”. Insinööritieteellinen laskenta perustuu luonnonlakeihin (kemiaa, fysiikkaa, termodynamiikkaa,…), joiden avulla luodaan malleja, jotka kuvaavat erilaisia ilmiöitä (reaalimaailmaa). Mallien avulla voidaan tutkia esimerkiksi erotustekniikan yksikköoperaatioita, vaikkapa suodatusta. Mallin avulla tiedetään, mitä tulee oikeasti tapahtumaan, jos esimerkiksi suodatuksessa lämpötila tai suodatuspaine muuttuvat (eli kaikkea ei tarvitse aina todentaa kokeilemalla vaan ne voidaan laskea mallin avulla).

Tieteellisten mallien kehittäminen on suurta ammatillista osaamista vaativaa työtä. Hyvin toimivassa mallissa kyetään yhdistämään alan teoreettinen perusta ja reaalimaailman laitetason ominaisuudet kansainvälisen tason tutkimuksen avulla. Tämän kaltainen työ on rankkaa, eikä aina niin mediaseksikästä, koska työn tulokset menevät kansainvälisille tiedefoorumeille ja harvemmin tavallisille median kuluttajille kotisohvalle telkkarista tarjoiltuna.

Mutta mitä jos kloonattaisiin suosittua TV-formaattia (tämän jutun otsikko) ja sen ominaisuuksia tieteen alttarille? LUT voisi tehdä TV-firman tuotantoyhtiön kanssa sopimuksen, että seuraavat huippumallijaksot kuvattaisiin täällä Skinnarilassa.

Ohjelmassa alipainoiset missukat hiipisivät muotivaatteissaan (tai ilman) laboratorioissa arvioimassa, kenen TIEDEHEPUN kehittämä laskentamalli on paras. Teknillisen tiedekunnan osalta kohteiksi sopisivat tieteellisen laskennan instituutti CEID ja Erotustekniikan keskus CST, joka voisi tarvittaessa myös hoitaa joukosta tippuvien mallien erottamisen. Ja kisassa viimeiseksi jäänyt malli valitsisi sitten sen parhaan tieteellisen mallin - huippumallin.

Tällä konseptilla saataisiin taas kympillä julkisuutta (tai ainakin SEPA-sedän lääkitys uusittua).

maanantai 16. toukokuuta 2011

WE ARE THE CHAMPIGNONS

Eilen, sunnuntaina 15.5 oli merkittävä päivä. Oli liputuspäivä ja äitini täytti 70 vuotta. Onnea äitelle vielä kerran! Eilen ei sitten paljon muuta tapahtunutkaan, paitsi että Suomi voitti kiekkokultaa.

Finaalipeli oli jännittävä. Historiallinen se oli siinä mielessä, että Suomi teki periaatteessa kaikki maalit (sen Ruotsin sattumasohaisunhan teki Pääjärvi). Historiallinen myös siksi, että ensimmäistä kertaa suomalainen valmentaja voitti MM-kultaa. Lisää historiaa voidaan raapia loppunumeroista (ei olis ikinä arvannnut) ja siitä, että kerrankin meidän pelaajilla pysyi pää ja peli koossa ilman paniikkia (toisin kuin niin usein finaaleissa aiemmin).

Jos vielä sitten sovittaisiin, että viikon saa voittoa hehkuttaa, mutta ihan oikeasti ei tarvii tehdä hehkutusta ihan niin pitkällä kaavalla kuin 1995. Jooko? Tai maksimissaan tämän vuoden juhannukseen…

Ja samalla on selvää, ettei tarvitse enää arpoa sitä, kuka on vuoden 2011 urheilija, 2011 urheiluteko tai muita kisailuja; ne voisi melkein tältä vuodelta skipata vai uskooko kukaan niissä yllätyksiin? Ja samalla voisi säästää rahaa ja lopettaa ensi vuoden MM-kisojen markkinoinnin, eiköhän ne liput mene kaupaksi muutenkin.

Otsikkoon liittyen; mie en ole koskaan ymmärtänyt, miksi se kuningatar lauloi, että olemme herkkusieniä. Mitä sekin oli vetänyt?

torstai 12. toukokuuta 2011

MISERY INDEX

Viime viikon Talouselämässä oli juttu, jossa vertailtiin ahdingossa olevia euromaita ja Suomea muutamalla mittarilla. Yksi mittareista oli Misery index (kurjuusindeksi), joka lasketaan ynnäämällä työttömyysaste ja inflaatio. Suomen indeksi ei ollut paljon huonompi kuin Kreikan, Portugalin ja Irlannin. Toisessa kuvassa oli sitten näiden valtioiden ulkomaanvelan korko, jossa oli jo merkittävät erot, Suomella korko oli lähes kymmenen prosenttiyksikköä pienempi kuin näillä ”kriisimailla”. Mutta onko oikeasti hienoa olla rikas ja kurja?

Mikä voisi olla eri musiikkityylien misery index? Kotimainen iskelmä mollivoittoisine kurjuuksineen pärjää hyvin, mutta sen ohittaa kuitenkin amerikkalainen kantri, joiden riimeissä akka kettuilee ja rekka hajoaa. Sitäkin paremmaksi menee klassinen blues, jonka piiristä en muista yhtään optimistista tai positiivista riimittelyä (aina pitää olla hirmu "blue" – vaikea repiä hilpeyttä puuvillapelloilta, jos et niitä omista). Hevipuolellakaan ei sanoituksissa hilpeyttä aina ole, mutta sehän kuuluu asiaan (asenne on jotakuinkin ”the hell was overload – so I´m back).

Viimeisen viikon aikana henkilökohtainen misery indeksini on ollut aika korkea ja se kuulemma näkyy minusta umpimielisyytenä ja synkkyytenä. Sorry.

Edellinen blogini mainittiin kirjoittajakollegan uusimmassa teoksessa (http://mustissa.blogspot.com/ ), kun gasbadin Saksa sanoi da. Saa nähdä, millainen sählinki siitä tapahtumasta saadaan aikaan…ja uskaltaako siitä julkisesti raportoida.

Tänään torstaina on Suomella legendaarinen ”game seven” kiekkokisoissa. Niille, jotka saavat äänestää jonkin nimeltä mainitsemattoman pankin edustajiston vaaleissa vielä vinkiksi, että se seiska on hyvä valinta.

maanantai 2. toukokuuta 2011

PÄÄSEEKÖ SAKSA PITKÄLLE?

Taas on se aika vuodesta, jolloin tulee jonkin verran katseltua televisiota, siis jääkiekkoa. Oikeastaan on mukavampaa katsella muiden maiden pelejä kuin Suomen (voi keskittyä peliin, ei tarvitse jännittää lopputulosta). Saksa on aloittanut MM-kisat erinomaisesti kaatamalla Venäjän ja Slovakian, lisäksi Norja voitti Ruotsin. Hyviä uutisia kerrakseen…

Viime viikolla oli pitkäkasvoisen, hieman ulkonevilla kuuloelimillä varustetun ja klassisen hyvästä ruuasta (fish & chips) pitävän kansakunnan hienoimpia hetkiä, kun kuninkaalliset sanoivat toisille "da". Hoh-hoijaa, ennemmin seuraan vaikka livenä maalin kuivumista mökin seinässä kuin kuninkaallisia häitä. EVVK.

Tänä aamuna (maanantai), kun ajelin työmaalle, tuli radiosta uutisia. Sanottiin surkuhupaisasti, että ”tänään on viimeinen päivä, kun tieliikenteessä saa käyttää nastarenkaita” ja lunta tuli taivaan täydeltä. Hienoa!

Toinen uutinen aamulla oli, että kaikkien demokraattisten valtioiden esikuva ja kansainvälinen ylipoliisi USA oli käynyt mojauttamassa Osamalle haulit hattuun. Ei tule Osamaa ikävä, mutta aika karu juttu silti.

Mutta tämän jutun otsikolla ei ollutkaan mitään tekemistä jääkiekon kanssa. Se oli julkinen kutsu hallintojefe Saksalle, että josko vaikka joskus mentäisiin nappaamaan oluset…