FEAR OF THE DARK - RUN TO THE HILLS

Mikähän tässä vaivaa, kun tulee nukuttua huonosti, erityisesti sunnuntain ja maanantain väliset yöt? Ikä, stressi, tunnollisuus? Normaalisti viimeistään sunnuntai-iltapäivänä alkaa tahtomattaan fundeeraamaan seuraavaa työviikkoa ja niitä tehtäviä, joita pitäisi saada valmiiksi. Järki sanoo, että turha niitä miettiä, koska hilpeä arki kuitenkin sekoittaa kaikki suunnitelmat moneen kertaan viikon aikana. Mutta kuitenkin ne työasiat hiipivät mieleen.

Erityisesti sunnuntain ja maanantain välisenä yönä näkee outoja unia, joihin sitten herätä poksahtaa viimeistään viiden kieppeillä. Viime aikoina unissa on toistunut teema, jossa olen tekemässä metsäautotietä jossain korvessa. Kaikki on mukamas hienosti suunniteltu ja sovittu, on tilattu työkoneet ja pataljoona porukkaa avuksi, mutta koskaan ketään ei tule paikalle sovittuna aikana. Uni jatkuu siten, että odottelen aikani, sitten yritän muka itse hoitaa koko operaation, mutta kymmenen minuutin päästä huomaan tehtävän toivottomaksi ja lopetan. Tässä kohdassa aina herään. Mitenköhän se jatkuisi?

Yliopiston toinen rakennusvaihe pääsee remontoitavaksi ja pitäisi alkaa mättämään romppeita muuttolaatikoihin. Onneksi tuli viimeksi muutettua vuosi sitten, joten fyysisen omaisuuden määrä on onneksi pieni. Tuleepahan siivottua tarpeettomat paperit pois taas kerran. Uusi osoite onkin seiskavaiheessa ja monta kerrosta nykyistä kämppäni ylempänä – hieno homma, kirjaimellisesti ylennys.

Viime aikojen onnistumisia on ollut lippujen saaminen ensi kesän kulttuuritapahtumaan Helsingin olympiastadionille, jonne saapuu laulu- ja soitinyhtye Iron Maiden, jonka kunniaksi lainasin taas vaihteeksi otsikkoon kahden rallin nimet, jotka epämääräisesti liittyvät myös tähän tekeleeseen. On se jännä, että aina tulee mentyä kuuntelemaan sellaisia bändejä, joiden lipunmyyntimateriaaliin Lippupisteessä tai muualla sisältyy teksti ”suositellaan kuulosuojaimia”.

MONEY TALKS

Puhuuko raha meistä vai puhummeko rahasta?

Rahasta puhuminen on tullut keskeiseksi osaksi yliopiston arkea. Syy tähän on vuodenajassa, koska tähän aikaan vuodesta tehdään kiivaasti 2011 talousarviota ja samalla tarkennellaan vielä kuluvan vuoden talousennusteita. Itse asiassa liian vähän kuulee puhuttavan laadukkaasta tutkimuksesta, valtakunnan parhaasta yliopistotason opetuksesta tai yliopiston erinomaisesta yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta verrattuna siihen energiaan, jonka käytämme eurokeskusteluun. Edelliset kolme teema ovat kuitenkin lainsäädännön yliopistolle määrittelemiä tehtäviä, joten hyvä niistäkin olisi puhua.

Rahan pitäisi, ainakin näin yliopistolla, olla väline eikä itseisarvo. Eurot mahdollistavat asioita ja joudumme puurtamaan, että saisimme niitä sisälle yliopistoon, koska ministeriön perusrahoitus ei nykymaailmassa riitä. Mihin rahaa tarvitaan?

Tarvitsemme euroja, jotta voimme kehittää toimintaamme entistä paremmaksi ja nostaa osaamistamme oman korkealaatuisen, kansainvälisen tutkimuksen avulla, josta uusin osaaminen siirtyy opiskelijoille ja saa vielä aikaan yhteiskunnallista vaikuttavuutta, esimerkiksi aktivoimalla uutta yritystoimintaa tai parantamalla olemassa olevien yritysten osaamista. Tämä on tiedeyliopiston keskeinen tehtävä.

Päätän lähetykseni täältä tähän; siis näihin kuviin ja tunnelmiin. Pitäisi vielä tänään yrittää kerätä vähän massia tähän firmaan…

Otsikoksi valikoitui ”tahattomasti” taas kerran laulu- ja soitinyhtye AC/DC:n kappale.