Joulu on tulossa ja tontut ovat liikkeellä kyttäämässä, löytyykö kilttejä lapsia ja kohtuullisen kilttejä aikuisia. Tonttuja on liikkeellä ympäri vuodenkin, joskin hieman eri merkityksessä, siitä myöhemmin.
Yksilötasolla kiltteys on hyve, miten on asian laita isommassa mittakaavassa, vaikka valtiotasolla? Tarkastellaanpa esimerkkiä Suomi.
Edellisen merkittävän kapinan (2. maailmasota) jälkeen Suomi oli ainoa maa, joka maksoi täysimääräisesti sotakorvaukset. Hienoa. Samaan aikaan Suomi (lievistä ulkopoliittisista syistä johtuen) joutui sanomaan ei USAn Marshall-avulle. Marshall-avun turviin jälleenrakennettiin sodassa romutettua Eurooppaa (nykyrahassa noin 100 miljardia taalaa muistaakseni). Vaikka Suomi sanoi ei, niin sama apu kelpasi naapurimaallemme Ruotsille, joka kärsi hirmuisesti sota-ajasta. Stalingradin taistelujen aikaan kuulemma jossain Kiirunan takamailla oli kerrankin viikko, ettei osuuskaupasta saanut banaaneja ja appelsiineja; kyllähän sellainen vääryys pitää korjata isolla jenkkirahalla.
Euroopan Unionin olemassa olevaa vakaussopimusta on noudattanut kolme maata (Suomi, Luxemburg ja joku kolmas, en muista mikä). Muita se ei ole sitonut samalla tavalla. Kannattaa tehdä kuten sanotaan! Hinkataan omaehtoisesti oman valtion budjetti pieneksi (veronmaksajien etu?) ja saadaan velkaantuminen lähes aisoihin, niin on enemmän massia pönkittää niitä muita maita, joita moiset toimet ja sopimukset eivät kiinnosta.
Jalkaväkimiinoista kannatti luopua. Toki isot sotilasmahdit eivät niin tehneet, mutta olimmepa taas mukana. Helpottaako tämäkin pitkän rajan puolustamista, jos tarve tulee. Heitelläänkö kävyillä?
EU:ssa kannatti sanoa joo, kun rukattiin sopimusta uusiutuvien luonnonvarojen käytöstä energian lähteenä. Lähtötilanteessa Suomi oli tasolla (muistaakseni) lähes 30 % ja luvattiin nostaa se kohtapuolin 38 prosenttiin. EU:ssa on paljon maita, joille 10 -15 prosentin taso on kova paikka ja toisaalta; moniko toteuttaa taas oikeasti tätäkin sopimusta?
Kansainvälinen ilmastosopimus etenee, saadaan päästöt kuriin Suomen johdolla ja maailma pelastettua. Aikuisten oikeasti; montakohan promillea mahtaa Suomen osuus olla maailman päästöistä, tehtiin niin tässä asiassa sitten tai näin. Lisäksi kannattaa muistaa, että olemme maailman pohjoisimpia asuttuja alueita (kun katsotaan Hankoniemen tasoa kartalla). Mutta taas esikuvana – YES!
Varmistettiin EU:n ulkopuolisille maille etulyöntiasema meriliikenteessä sitoutumalla käyttämään vähärikkisiä polttoaineita laivoissa. Polttoaineen hinta himpun verran nousee, samoin vientiriippuvaisen Suomen logistiikkakulut ja sitä kautta kilpailuasema hiipuu ja osa valmistuksesta saadaan tällä syyllä siirrettyä Suomesta sellaisiin maihin, joissa tätä riesaa ei ole. Mutta säilyypä maailma.
EU-direktiivien käyttöönotto. Tälläkin saralla olemme olleet napakoita (ja kritiikittömiä). Uskon, että monessa EU-maassa viivytellään kansallisten etujen vastaisten direktiivien hyväksymistä kansallisissa parlamenteissa. Ja sitten joskus, kun ne hyväksytään, niin ainakin varmistetaan se, ettei niiden noudattamista valvota. Niin ne muut ryökäleet… miksei myö kanssa?
4G-verkkoon liittyvä uutinen. ”Venäjän vaatima sadan kilometrin puskurivyöhyke herättää hämmennystä Suomen puolella. Hallitus on ilmoittanut, että kiista taajuuksista Venäjän kanssa on sovittu. Samaan aikaan operaattorit ovat saaneet tiedon Venäjän vaatimasta sadan kilometrin puskurivyöhykkeestä. Käytännössä tämä tarkoittaisi rajavyöhykkeelle huonommin toimivaa verkkoa.” YLE 22.11.2011.
Tuon uutisen jälkeen on vaikea uskoa, että elämme vuotta 2011. Pikku sopimuksella (siis Suomen valtiovallan suostumuksella) halutaan tulevaisuudessa taata meille rajan pinnassa asuville Suomen kansalaisille muuta kotomaata huonommat telekommunikaatioyhteydet. Ovatkohan edes tähän asti kovin hääppöisiä olleet? Ne, jotka ovat reissanneet Venäjällä tietävät, ettei sillä puolella ole paljon asutusta rajan pinnassa (ymmärtääkseni vähemmän kuin meillä), mutta ei kai näihin päätöksiin sitten faktat vaikuta. Milloin suomalaisten tasapuolinen kohtelu omassa maassa ohittaisi tämän klassisen rähmällään olon?
Edellä esitettyjen esimerkkien avulla voitaneen ymmärtää, ettei kiltteys valtiotasolla ole kovin fiksua. Vai onko kiltteys tarjonnut meille oleellisesti muita (siis vähemmän kilttejä) maita paremmat kehittymismahdollisuudet? Onko valtio olemassa kansalaisia varten vai päinvastoin? Pitäisi pikku hiljaa alkaa toimimaan itsekkäämmin, niin näyttävät muutkin tekevän.
Yksilönä kannattaa olla kiltti, mutta ei valtiotasolla. Siitä ei saa kuin näppylöitä hanuriin.
Rauhallista joulun odotusta.
PS. Otsikko on lainattu Alice Cooperilta ja kappale on vuodelta 1973.
