PERUNKIRJOITUS

Kävin maaliskuun alussa työmatkalla Perussa. Reissu oli ensimmäiseni Etelä-Amerikkaan. Tässä muutamia muita havaintoja retkestä.

Limaan pääsee KLM:n suoralla lennolla Amsterdamista, lentoaika vaatimattomat 12,5 tuntia. Menomatkalla sattui vielä istumapaikka keskelle sadan hengen perulaista teiniryhmää, jotka olivat palaamassa Euroopan excursiolta. Ei tullut nukuttua…

Olin etukäteen ollut tekemisissä Suomen lähetystöön Limassa liittyen seminaariin ja sain sieltä erinomaiset järjestelyt yliopisto- ja yritysvierailuille. Kaikki sujui mallikkaasti, suurkiitos sinne kaikesta avusta!

Saavuin perille lauantaina alkuillasta ja kentällä oli auto odottamassa. Kamat hotelliin ja saman tien suurlähettilään virka-asunnolle, jossa pääsin keskustelemaan ajankohtaisista asioista ja saunaan. Sunnuntaina olikin vapaata, ainoastaan maanantain esityksen hienosäätöä. Ehdin Aalto yliopiston edustajien Mikon ja Rodrigon kanssa bussiajelulle katsomaan Liman keskeisiä nähtävyyksiä. Turismi loppuikin siihen.

Maanantaina alkoi toiminta. Seminaarin avaus, paikalla Suomesta ministeri Väyrynen ja lisäksi paikallisia ministereitä Perusta, Equadorista, Boliviasta ja Colombiasta.

Seminaari oli nimeltään “Forest, bioenergy and environment; Innovations and experiences from Finland.” Oman esitykseni otsikko tuli järjestäjiltä ja oli “Using the biodiversity of forests – possibilities for research and business on biochemical components of wood.” Kuten lukijat hyvin tietävät, niin ihan itse en olisi noin hienoa nimeä saanut väännettyä. Seminaarissa oli vauhdikas simultaanitulkkaus englanti-espanja ja järjestelyt pelasivat hienosti.

Oma esitykseni meni mielestäni hyvin ja sen seurauksena liki 200 hengen seminaariyleisöstä riitti juttukavereita tauoille. Illalla oli vielä arvovaltainen vastaanotto suurlähettilään residenssissä. Turvatoimet olivat kovat, salaisen palvelun agentteja riitti sisään menon kohdalla hirmuisesti. Aktiivista keskustelua ja verkottumista riitti pari tuntia.

Tiistaiaamu alkoi klo 8 ministerivetoisella Work Shopilla, jossa olin ainoa suomalaisten yliopistojen edustaja. Tilaisuudessa oli paikallisia yrityksiä, ministeriöiden edustajia jne. sekä ministeri Väyrysen mukana ollut teollisuusdelegaatio. Omassa ex-tempore puheenvuorossani korostin kansainvälistä tutkimusyhteistyötä, jossa olisi LUT tapauksessa mahdollista yhdistää perulainen paikallinen metsäosaaminen ja biodiversiteetti ja suomalainen teknologiatutkimus.

Ministerit lähtivät ja me loput teimme tuttavuutta kiinnostuneiden tahojen kanssa ja niitä riitti. Paras ehdotus minulle tuli paikallisen metsäosuuskunnan edustajalta, joka tarjosi vuokrattavaksi tai ostettavaksi 35.000 hehtaarin metsäpalstaa ”to be as a living laboratory”. Toivottavasti rehtori Pöyhönen kuittaa pystykauppana tekemäni ostoksen.

Paikallisia ihmetytti suomalaisten menestyminen metsäasioissa. Miten maa voi pärjätä, jos se ei käytä kuin kolmea puulajia? Perussa eri puulajeja on noin 1600 kpl, koska kasvuvyöhykkeitä riittää aina Andien vuoristosta Amazonin sademetsiin.

Seuraavaksi siirryin tapaamisiin La Molinan yliopistoon, kävin elintarvikepuolella ja metsäosastolla. Mielenkiintoista nähtävää riitti. Illalla oli vielä perulaisen lehden haastattelu, joka loppui klo 19.

Keskiviikkona viiletimme taas lähetystön avustuksella kohti uusia seikkailuja. Kohteena oli mielenkiintoinen paikka IPNP (Institute of Peruvian Natural Products), jossa vedin taas presentaation ja keskustelimme tutkimusyhteistyöstä. Seuraava kohde oli yritys nimeltä Hersil, joka jatkojalostaa luonnon antimia lääketuotteiksi. Mielenkiintoinen kohde, jonne suurlähettiläskin tuli mukaan.

Tämän vierailun jälkeen olikin sitten matka hotellille, kamat kantoon ja lentokentälle. Ajankäyttö oli tehokasta ja reissu varsin kaukana lomamatkasta. Lähtö hotellilta lentokentälle oli keskiviikkona sikäläistä aikaa klo 17 ja kotona Lappeenrannassa olin jo perjantaina klo 13, mukana 7 tunnin aikaero ja kasa likaisia paitoja. Huh!

Sitten onkin tehty reissun jälkihoitoa (kiitoksia & tarkennuksia noin parillekymmenelle keskustelukumppanille). Saa nähdä, mitä tämä poikii…

REBEL YELL

Vähemmän aktiivisesti politiikkaa seuraavana aloin kerrankin hyvissä ajoin valmistautumaan kevään eduskuntavaaleihin. Olen joskus käynyt äänestämässä ja joskus jättänyt touhun väliin, kun en ole löytänyt mieleistäni ehdokasta. Silloin olen ollut juuri ilmestyneen Matti Wibergin kirjan "Politiikan sanakirja" mukaan sohvakommando, joka on kuulemma Arkadian mäellä käytetty synonyymi nukkuvien puolueen kannattajalle. Sohvakommando ei kuullosta pahalta!

Kävin kurkkaamassa YLEn vaalikoneen sivuja ja vastailin kysymyksiin mielestäni rehellisesti. Jännityksestä täristen odotin koneen tuomiota; kuka ehdokas ja mikä poliittinen ryhmä olisi lähinnä omia ajatuksiani?

Järisyttävä vastaus paukahti koneesta: Piraattipuolue. Ensin ajattelin, että mitä helvettiä, mikä porukka tämä on, mutta pidempään tuumittuani olin itse asiassa aika otettu. Konehan ei voi olla väärässä (vaikka itse olen pahasti ja usein), eihän?

Positiivisena latauksena tulkitsin, että olen (mukamas) jollakin tavalla pystynyt säilyttämään lievää anarkistista otetta edelleenkin, eikä keski-ikäinen keskiluokkaisuus ole vielä tahkonnut kaikkia särmiä. Onkohan tuo niin? Tahdon olla tässä asiassa idealisti tai ainakin optimisti.

Tällä juonnolla päästiin taas otsikkoon, kyseessähän on Billy Idol-nimisen hepun (suomeksi tuttavallisesti Itolin Pili) luultavasti tunnetuin ryskytys kasarikaudelta.

YEEEELLLLLLL!!!!! Sanoi rebeli.

TAISTELULAIVA

Televisiossa pyörii JIM-kanavalla sarja nimeltä Taistelulaiva, jossa kuvataan koulutuspurjehdusta Miinalaiva Pohjanmaalla. En ole onnistunut näkemään kyseisestä sarjasta jaksoakaan, mutta sarjan markkinointi oli sen verran massiivista, että siitä tuli väistämättä mieleen muutama variaatio uusiksi ohjelmakonseptiksi. Mitä, jos se menisikin näin:

MAISTELULAIVA

Sarja perustuu Viinalaiva ”Pohjanmaan kautta” tekemään hauskaan risteilyyn (ja eikös risteilyt ole aina hauskoja?). Risteilyn keskeisinä hahmoina ovat merikadetit, jotka ottavat paatin haltuun tietäen, että he ovat sekä median että esimiestensä jatkuvan arvioinnin kohteena.

Pääosa mielenkiinnosta kohdistuu ilman muuta maissa käymisiin (mitä kiinnostavaa pelkässä paatilla ajelussa aikuisten oikeasti on?). Samaten retken riskit (vrt. klassinen merimiesjuttu) osuvat satamavierailuihin. Siis pakko tulla maista takaisin lähes selvänä ja satiaisia ei saa olla.

Puolustusministeriön vähäisiä määrärahoja säästääksemme voisimme tehdä samalla ohjelmakonseptilla myös halvemman version tästä aiheesta. Hankitaan pieni purjevene, jonka nimeksi pannaan s/y Filis (nimestä kiitos Huhtasen Mikolle). Retki alkaisi Helsingin Töölönlahdelta, jolloin voitaisiin osoittaa, että nyt kerrankin lähti klassinen kuppa Töölöstä, kun s/y Filis (luetaan syfilis) irtautuisi laiturista.

Porukka etsisi kuumeisesti lyhintä reittiä Suomenlinnaan (= lähintä baaria), jossa taas pääsisi ihmisten ilmoille. Vaikka matkaan ei montaa hetkeä menekään, niin saisi tästä raikkaan oopperan, vertaa vaikka Salatut Elämät-sarja.

Tähän samaan juttuun voitaisiin vielä lisätä allekirjoittaneen ja taistelija Härkösen saunamietteet siitä, että on onko ihan oikeasti kiinnostavaa seurata ruudusta sarjaa nimeltä ”Selviytyjät”, jos samalla lupamaksulla voisi väijyä sarjaa ”Humaltujat”. Kumpi saattaisi naurattaa enemmän?

Näihin kuviin ja tunnelmiin.