PARATIISI UHATTUNA?

Legendaarinen jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth sanoi jo vuosia sitten, että Suomi on paras maa suomalaisille. Hiljattain julkaistun kansainvälisen vertailun mukaan Suomi onkin maailman paras maa, eli Adolfin kaukoviisas näkemys on virallisesti vahvistettu. Onkohan Suomi oikeasti paras maa kaikille? Tuleekohan tänne korpeen tunkua?

Paras maa kuulostaa lähes paratiisilta, josta Rauli Badding Somerjoki lauloi takavuosina. Viime aikoina on kuitenkin ollut merkkejä, että paratiisi olisi vakavasti uhattuna. Kiihtyvällä vauhdilla on alkanut esiintyä Ilmestyskirjamaisia enteitä, esimerkiksi Venäjän metsäpalojen aiheuttama savun haju (viittaa lopunajan rikinkatkuun), lämpöennätyksiä täynnä oleva kesä (valmentaa alakerran iloihin), poikkeuksellisen kovat ja toistuvat myrskyt (Asta, Veera, Lahja,…) ja kaiken kukkuraksi Etelä-Saimaassa oli juttu, että pitkään jatkuneet kaakkoiset ilmavirtaukset ovat tuoneet Suomeen liki kymmensenttisiä heinäsirkkoja! Eikö tämän evidenssin perusteella pitäisi kiivaasti tehdä johtopäätöksiä? Odotan maamme hallitukselta, tai jos ei jouda, niin ainakin yliopiston hallitukselta jämäkkää kannanottoa tilanteeseen.

Tuommoista tuli pohdittua poikani konfirmaatiojumalanpalveluksen aikana. Tilaisuuden aluksi, kun siirryin porstuasta peremmälle, rippileirin isoiset tarjosivat virsikirjaa hyppysiini. Jotenkin enteellisesti vastasin, että osaan AC/DC:n ”Highway to hell” – kappaleen riittävän hyvin ulkoa muutenkin. Viitaten edellä lueteltuihin ennusmerkkeihin, joita en ole edes itse keksinyt, ihmiskunnan ”Highway to hell” saattaa olla jo menossa.

Nyt viimeistään pitää aloittaa hyvä elämä, minunkin. Olen blogissani kirjoitellut kauhukuvauksia tietojärjestelmistä ja niiden ihanuudesta, esimerkiksi Rondosta ja Travelista. Ne ovat oikeastaan aika hyviä, anteeksi pahat sanani ja paatokseni niitä kohtaan. Viimeisen viikon olen askarrellut EURA2007 systeemin kanssa ja voin vilpittömästi todeta, että Travelit ja Rondot jäävät tässä kisassa käytettävyydeltään hopealle, siis vieläkin kamalampaa on olemassa. Hurraa!

Yksi tuomiopäivään liittyvä asia realisoitunee huomenna. Ennakkotietojen mukaan Suomen Akatemian hallitus tekee silloin päätöksen niistä tutkimuksen huippuyksiköistä, jotka pääsevät hakemusvaiheessa toiselle kierrokselle. Akatemia odotti noin sataaviittäkymmentä hakemusta, joista noin 35 pääsee jatkoon. Yliopiston Erotustekniikan keskuksella on napakka hakemus sisällä, joten odotamme suurella mielenkiinnolla huomista päätöstä.

PITKÄ, KUUMA KESÄ...

on menossa edelleenkin ja se on hienoa. Kesälomalla riitti paljon puuhaa ja askaretta, joka auttoi miettimään muitakin metkuja kuin strategioita ja PowerPoint-esityksiä. Mökkityömaalla tuli askarreltua ja kunto koheni.

Havainnot muusta maailmasta Ruokolahden korvessa olivat paljolti radion varassa. Ei ollut ikävä telkkaria tai tietokonetta, ehtiihän niitä väijymään sitten syksyllä. Yleisurheilun EM-kisojen aikaan taas kerran ihmettelin tätä kotimaista ”teen parhaani ja katson mihin se riittää” – menttaliteettia, kuten myös selostajien sekoilua ja mitalien jakamista joidenkin kauden kärkitulosten tai urheilijoiden omien ennätysten perusteella. Tosiasiahan oli taas kerran monessa lajissa, että joku ulkomaalainen tuli puskista ja teki oman ennätyksensä finaalissa (vastoin selostajien hehkutusta) ja nappasi mitalin. Näin kävi esimerkiksi keihäänheitossa sekä miesten että naisten puolella ja molemmat yllättäjät tulivat Saksasta. Milloin tulisi taas joku Suomesta, edellisistä on jo tovi aikaa…

Mitaleihin edellyttävä tulostaso monissa lajeissa oli sen verran vaisu, että suomalaisillakin olisi ollut saumaa pärjätä hyvin, jos niitä omia ennätyksiä kisoissa olisi tehty. Mutta ei sitten. Olympialaiset ja MM-kisat ovat sen verran kovempia kapinoita, että siellä pitää tehdä jo ihmeitä pärjätäkseen, nyt olisi pärjännyt paljon vähemmällä.

Asta-myrsky kävi kylässä loman loppupuolella. Saatiin riehua taas päivä konesahan kanssa ennen kuin mökkitie oli avattu liikenteelle ja datsan lähitienoo saatiin edes alustavaan kävelykuntoon. Eikä se pärisyttely vielä tähän lopu, raivattavaa riittää pitkälle syksyyn, jos se edes riittää. Myrskyn jälki oli monin paikoin kolkon näköistä (kuin sotakirjojen valokuvia aiheesta Summa ja Kollaa) ja edelleenkin koko tuhoalueella on teitä raivaamatta ja talot sähköittä.

Täällä LUT-työmaalla on melkein yhtä kuuma kuin hellepäivänä konesahahommissa viiltosuojahousut jalassa, vaikka ei tee mitään, ainakaan fyysistä. Kumma juttu.

Talvella kirosin tätä ilmastonmuutosta (siis tammi-helmikuun pakkasjakson aikaan) ja jupisin, että ilmasto näyttää tosiaan muuttuvan – pysyvästi kylmäksi. Pitää ottaa tuota höpötystä takaisin ja toivoa, että tätä lämpöä saataisiin lisää, aluksi vaikka jouluun asti. Uskaltaisin sitten ehkä olla toisenkin viikon lyhyissä kalsareissa.