perjantai 26. helmikuuta 2010

MAALISKUUN LUONTONURKKA


On ollut hieman hektistä männä viikolla. Olemme talkoilla urakoineet hakemusta Suomen Akatemian huippuyksikköhakuun. Tämän vuoksi löpinät jäävät nyt vähemmälle.

Pitkä yhtäjaksoinen pakkaskausi on mokoma taas lisännyt eliöstön lajikirjoa. Yllä esitetty, Suomen luonnossa uusi otus, onnistuttiin ikuistamaan Lauritsalassa. Mikä laji on kyseessä? Jos tunnistaa, niin kannattaa ehdotella...
On kuitenkin hyvä muistaa, että huonokin kuva valehtelee enemmän kuin kuin tuhat Separaattoria (mikäli mahdollista...).


perjantai 19. helmikuuta 2010

PUSSY

Ajat muuttuvat. 1960-luvulla varttuneelle väelle oli kauhun paikka, kun pitkätukkabeatlesit lauloivat törkeästi ”I wanna hold your hand”. Muutamaa vuotta myöhemmin Rollarit etenenivät törkeydessä uusille urille laulamalla ”I can´t get no (satisfaction)”. Hurjaa.

Näillä lumilla, joita edelleen näyttää riittävän, on kuultu laulu- ja soitinyhtye Rammsteinin tarttuvaa rallia Pussy (ei toki varmaan joka radiokanavalla), jonka riimittelyn tulkinnassa ei enää tarvita niin suurta mielikuvitusta kuin takavuosien hurjuuksia kuunnellessa.

“You have a pussy, I have a dick. So what is the problem? Let´s do it quick.
Too big? Too small? Size does not matter after all”.

Kappale on mukava kielikurssi, koska useimmat kappaleen hempeistä kielikuvista kerrotaan myös saksaksi. Tarkoitan nyt yhtä tiettyä keskieurooppalaista kieltä, en LUTin hallintojohtajan suullista viestintää, joka sekin on äärimmäisen. “Ich bin bratwurst in dein sauerkraut…”

Kyseisestä kappaleesta tekee hauskan uskomaton ääntämys, jota varsin hyvin todellisuudessa englantia osaavat ex-DDR-ex-nuoret käyttävät. Siitä tulee väistämättä mieleen nykyisen Kalifornian kuvernöörin varhaiset elokuvat ja niiden kerrassaan hilpeät repliikit Arnoldin suusta. Rallatus on tarttuva, kertosäe loistava ja soitanta on tutun turvallista rankkaa Rammsteinia.

Reijo Kallio lauleskeli aikoinaan ”… en ole katkera, mutta kuitenkin…” ja kerrankin olen samaa mieltä Reijon kanssa. Rammstein on nimittäin maanantaina Helsingissä keikalla ja minä työkeikalla Tampereella. Ei osuttu samoille tulille. Aina ei voi voittaa. Mutta olemme kuitenkin molemmat sentään keikalla.

Ehkä tästä vielä noustaan.

perjantai 12. helmikuuta 2010

NÄIN TAMPEREELLA... ONNEKSI EI MEILLÄ

Tässä Tampereen teknillisen yliopiston Materiaaliopin laitoksen professori Pentti Kettusen vastaus kysymykseen ”Miltä emerituksena oleminen on maistunut?”

”On ollut helpotus päästä professorin velvoitteista. Nykyään huomattava
osa professorin ajasta kuluu anomusten laatimiseen, kun tutkimusyksikön
tehtävänä on huolehtia toimintansa rahoituksesta.

Se ei vielä riitä, väliin iskee hallinnollinen instanssi, joka haluaa
osuutensa summasta. Minun aikanani tämän veron osuus oli 6 %, mutta on
kuulemma nyt jo yli kaksinkertainen.

Tämän päälle vaaditaan mieletön määrä raportteja ja kaiken kukkuraksi tämä
hallinto on värvännyt palvelukseen ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tekniikasta
ja tutkimuksesta yhtään mitään. Elämä emerituksena tuntuu oikein
mukavalta!”

Tämä oli suora lainaus tuoreesta Materia-lehdestä, numero 1/2010, sivulta 7.

maanantai 8. helmikuuta 2010

Tipaton tammikuu loppui...

Tipaton tammikuu loppui taannoin ja hyvä niin. En osallistunut kyseiseen kapinaan sen raittiutta korostavassa nykymerkityksessä, vaan perinteisemmin.

Tipattoman tammikuun alkuperäisenä tarkoituksena oli, että pystypissaava kansanosa (siis miehet) yrittävät hemputtaa siten, ettei tippaakaan putoa kalsareille. Tämä on vaativa motorinen haaste, mutta kovalla keskittymisellä onnistuu kyllä, mutta maksimissaan vain kuukauden ajan.

Edellinen ei liity mitenkään pidätyskykyyn, ainakaan meillä insinööreillä. Pidätyskyky on arvatenkin palkkausjärjestelmän osa poliiseilla, joiden pitäisi pystyä pidättämään kyvykkäästi ainakin pahiksia ja muita roistoja. Vastaavasti verohallinnon palveluksessa olevia pitäisi muistaa palkita hyvästä ennakonpidätyskyvystä.

Kevättä kohti…

maanantai 1. helmikuuta 2010

ILMASTONMUUTOS

Viime viikot ovat osoittaneet oikeaksi tiedemiesten arviot ilmaston muuttumisesta. On muuttunut joo, helvetin kylmäksi ja näköjään pysyvästi. Lämpötila on pysytellyt kahdenkymmenen (siis Kelvineitä, ei miinus-Celsiuksia) korvilla viikkokausia. Tämmöistä ei ole ollut miesmuistiin, joka poliitikkojen mukaan on lyhempi aika kuin vaalikausi.

Olen useasti miettinyt kansamme alkuperää. Miksi veljeskansamme unkarilaiset olivat niin fiksuja, että älysivät jäädä sinne Unkariin. Kenen idea oli tuoda osa porukkaa tänne? Olisi kiva tavata…esi-isällä saattaisi tulla nenä kipeäksi…

Johtuiko kansamme vaellus tänne middle-of-the-northwhereen sosiaalisten taitojen puutteesta? Mikä jo silloin ahdisti, piiputtiko GPS? Eikö päästy enää pohjoisemmaksi? Tulivatko eskimot vastaan? Kiitti vaan vielä kerran hienosta valinnasta.

Tähän tulee tietenkin ympäriltä vastalauseita. On hienoa, kun on neljä vuodenaikaa. Niin on, on se hyvä levy, voisi sitä Vivaldia (vai kenen biisi se nyt oli) kuunnella Bahamallakin avoauton stereoista. Miksi yksi niistä vuodenajoista (=talvi) kestää 7 kuukautta, syksy ja kevät kaksi kuukautta kumpainenkin. Kesälle jää siis kuukausi, upeeta!




Ilmaston muuttuminen on lisännyt lajimäärää Suomen luonnossa. Ohessa on yksi ensimmäisistä kuvista kotimaisesta jääkarhusta, tavattu Lauritsalan kauppalassa.