SUURI ROCKJUOMA-ARVOSTELU, OSA 2

Löytyyhän näitä bändien nimikkoputeleita lisääkin. AC/DC-nimellä myydään useampaa sorttia viinejä, joista tässä on esillä esimerkit sekä punaisesta että valkoisesta. Plussaa siitä, että tavaraa on tarjolla kahta eri versiota (eri rypäleet) sekä valkoisena että punaisena. Ei tästäkään bändistä ensimmäisenä viinit tule mieleen, joskin yhtye ei ole aikoihin ollut kovin toxic, vaan enemmänkin tullut kuuluisaksi vankasta työmoraalista ja fiksuista hommista. Bon Scott piti aikoinaan huolta lavantakaisesta viihde-elämästä, mutta viime vuosina lienee ollut varsin rauhallista.

Arvostelu / valkkari ”Thunder Struck”

Mielikuva: Ymmärrettävä, hyvin nimetty

Etiketti: Hieno keikkakuva *****

Maku: Harasoo, viini bändiä kuivempi (ja se on nyt OK) ****

Rypäle: Chardonnay, Australia. 2011

Hämmentävää: Tässä tapauksessa tietysti aussiviini. Korkissa bändin logosalama!
Plussaa nimestä!

Arvostelu / punkku ”Back in Black”

Mielikuva: Ymmärrettävä, tälläkin hyvä nimi

Etiketti: Klassinen keikkakuva *****

Maku: Oleellisesti kevyempi kuin bändi itse ***

Rypäle: Shiraz, Australia, 2011

Hämmentävää: Tietysti aussiviini. Korkissa logosalama!
Plussaa nimestä!

AC/DC-pullojen pers-etiketeissä on kannustava teksti: ”The band recommends enjoying it with music loud and like an AC/DC concert it´s perfect…”

Sitten vielä lopuksi katsaus kotimaan kamaralle. Esimerkkinä on mainio lappeenrantalainen rytmiorkesteri Madred, nuo trash-metallin tulevaisuuden universaalit toivot ja alakylän pitkätukat. Koska bändi saattaa (vielä) olla vähemmän tunnettu joissain piireissä, niin alla myös kuva bändistä (Lemin keikalta 2011).

                                  

Yhtyeen nimikkojuomaesimerkkinä toimii klassinen pussikalja, joka on suosittu myös monien muiden yhtyeiden joukossa. Lienee hankala rekisteröidä yhdelle yhtyeelle? Madred-pussikalja?

Arvostelu:

Mielikuva: Suoraviivainen ja rehellinen

Etiketti: Riippuu massin määrästä ja K-kaupan tarjouksista, who cares?

Maku: Turvallinen, varma *****

Rypäle: Paskan rypäleet - mallasohra maun takaa!

Hämmentävää: Klassikkovalinta Suomen musiikkipiireissä aina keskioluen vapauttamisesta saakka. Inspiroinut jo tuhansia muusikoita. Kotimaisuudesta plussaa.

Kirjallisuutta:
Engleheart, M. & Durieux, A.; AC/DC: Maximum Rock & Roll, ISBN 978-951-121-005-4, 2007

http://www.myspace.com/imadred

Hilpeetä suvea!

SUURI ROCKJUOMA-ARVOSTELU, OSA 1

Viinikauppaan on tullut viimeisen vuoden aikana muutamia viinejä, joita myydään kuuluisien bändien nimillä ja logoilla. Peruskuviona näyttää olevan se, että yhtyeen nimeä ja logoa hyödynnetään ihan kympillä (arvioitu lisähinta per pullo bändin nimenkäytöstä). Tykkään normaalisti chileläisistä punaviineistä, joka on taottu Cabernet Sauvignon rypäleistä; suoraviivaista, tanakkaa ja toimii. Ex-esimieheni Seppo Saarinen sanoi minulle aikoinaan, että normaali insinööri on tunteellinen kuin tavarajuna. Miksi silloin pitäisi alkaa hifistelemään vinkkujenkaan kanssa?

Koska en omaa kompetenssiä (tai hermoja) arvioida näiden jalojen juomien ja viinien yksityiskohtia, niin tehdään tässä arviot vakaalta Separaattori-pohjalta. Siis; millaisena viestinä kyseinen mehu/viini toimii yhtyeen antaman mielikuvan kautta?

Aloitetaan suoraan huipulta, Motörhead-punaviini. Mitä tulee mieleen tästä jumalaisesta laulu- ja soitinyhtyeestä? No, ensimmäisenä ainakin legendaarinen Lemmy Kilmister, jonka ruokavalioon ei ihan äkkiä osaisi punaviiniä yhdistää, muutamia muita kemikaaleja ehkä enemmän. Bändi on kovaääninen loistava legenda, mutta punaviini tällä nimellä…

Arvostelu:

Mielikuva: ristiriitainen

Etiketti: jylhä, bändin logo *****

Maku: ei huono, mutta kevyempi kuin yhtyeen reipas jylinä ****

Rypäle: Shiraz, Australia

Hämmentävää: brittiyhtyeen piti valita aussiviini, koska brittien rypäleet ovat…

Sitten toiseen ääripäähän, laulu- ja soitinyhtye Kissin nimeä kantava viini. Jotenkin tästä kevyehköstä tuotteesta tulee mieleen urbaani legenda (vai lieneekö ihan totta), että tämä bändi on tehnyt enemmän massia T-paitamyynnillä kuin musiikilla. Koska enää ei arvatenkaan tule riittävästi kummallakaan tavalla, niin sitten hankittiin muuta myytävää.

Arvostelu:

Mielikuva: Että sitten tämäkin…

Etiketti: jenkkinuorille tarkoitettu vai huumoria? *

Maku: ei potkua, mehumainen **

Rypäle: Zinfandel (California 2010)

Hämmentävää: Peripatrioottinen jenkkivinkku jenkkibändille, mutta miksi?


Alan kirjallisuutta:

Lemmy Kilmister & Janiss Garza: Lemmy, ISBN 952-471-678-X, 2005

David Leaf & Ken Sharp: KISS – Maskin takaa, ISBN 978-952-471-950-6, 2007


Jatkuu seuraavassa jutussa tai joskus. Tai sitten ei.