CHAIN SAW

Olin viime viikon lomilla, siksi uutta juttua ei pukannut – sorry. Alkuviikon pörräsin Ruokolahden korvessa, missiona oli ensiharventaa synkkää kuusikkoa. Konesaha lauloi ja homma eteni, mutta hitaasti. Pitää aikuisten oikeasti nostaa hattua oikeille metsureille; miten ihmeessä ne jaksavat tehdä noin rankkaa hommaa päivästä päivään? Mie olin puhki jo muutamassa tunnissa. Kyllähän niitä palikoita vielä kaataa, mutta niiden karsiminen ja rankojen kantaminen vievät hirvittävästi aikaa.

Hankin työmotivaationi lisäämiseksi (lopultakin) itselleni uuden konesahan. Sain lahjakortin uuden koneen ostoon jo viime jouluna, mutta pihinä (=hölmönä) miehenä en raatsinut hakea uutta masiinaa kotiin. Jännä homma. Kun laittaa koneeseen hieman perusmallia enemmän rahaa, niin koneen paino putoaa, tärinät pienenevät ja teho kasvaa. On niilläkin eroja. Tällä uudella jaksaa riehua paljon pitempään, eikä kysymyksessä ole se klassinen Kummelisketsi, jossa pojat eivät päässeet urakkaansa uusista sahoista huolimatta. Kympin nykäistessä sahan käyntiin metsurit katselivat toisiaan ja ihmettelivät, että mikä ääni se tuo oli…

Torstaina pakenin vaimon kanssa kolmen päivän retkelle Riikaan. Oli mukavaa; paljon käpöttelyä vanhassa kaupungissa ja hyvää (+ kohtuuhintaista) ruokaa. Kaupungin vanha keskusta oli upea, vanhat talot olivat ainakin ulkoa hyvin rempattuja. Yleisvaikutelma oli muutenkin varsin siisti.

Tänä aamuna palasin takaisin töihin ja oli taas vähän Born to loose - olo. Postihuoneesta löytyi yhden ex-pomoni lähettämä paketti, jossa oli hänen (Jussi K:n) lempparin Kake Randelinin Hitit-levy omistuskirjoituksella "Vesalle". Jumaleisson – legendan ja mestarin omakätinen omistuskirjoitus! Tästä tuli sellainen määrä adrenaliinia, ettei varmaankaan tarvitse tänä vuonna nukkua. Suurkiitos Jussille vaivannäöstä!

Jutun otsikko tulee laulu- ja soitinyhtye Ramonesilta. Chain saw ei ehkä bändin parhaita biisejä, mutta nimi sopi tähän sisältöön, se oli siis pakko laittaa näkyviin. Rockpuolelta löytyy aika vähän metsurointiin soveltuvia biisien nimiä, jos ei sitten ala selaamaan kotimaista muun genren kappaleita tyyliin Metsurin humppa, Metsurin vielä parempi humppa, Kullitetun teräketjun humppa, Teräketjuöljylähde, Jätkän humppa jne. vai mitä näitä nyt olikaan…

EASY LIVIN´

Sain osakseni hämmentävää huomiota, kun työyhteisömme valitsi minut keskuudestaan viime viikolla vuoden yliopistolaiseksi. Valinta tuli puskista ja se veti miut ihan aikuisten oikeasti hiljaiseksi. Erityisesti kuitenkin lämmitti se, että huomio tuli työyhteisöltä, siis noin yhdeksältäsadalta omien alojensa ammattilaiselta, joiden kanssa täällä päivittäin puurretaan.

Miksi minä? Yhteisössämme on monia aktiivisia ja eteviä henkilöitä, joiden panos yhteisten pyrintöjen kehittämisessä on monin verroin omaani isompi.

Erotustekniikan keskuksen näkyvyys on uskoakseni parantunut sekä yliopiston sisällä että ulkopuolella viime vuosina, mutta sekin operaatio on tehty porukalla; ei sellaista kukaan yksin saa aikaan. Siispä suuri kiitos CST:n / LUT Kemian väelle ja erityisesti Kaipaisen Eerolle. Kun arki toimii ja on pitkälti muiden osaavissa käsissä, niin olen saanut peliaikaa tähän muuhun sukkulointiin ja höpötykseen.

Lukuvuoden avajaisissa tapahtunut julkistaminen jännitti ihan pirusti. Suomalaiselle insinöörille on helpompaa ottaa tunti turpaansa ilman mainostaukoja kuin kuunnella kolme minuuttia kehumista. Jotakin koetin selitellä ja kiitellä – luultavasti kiitospuheeni oli aika sekava veto. Lukuvuoden juhlalliset avajaiset ei mielestäni ole The Foorumi maksimaaliselle stand-up-komiikalle, joten yritin olla fiksusti.

Lopuksi. Vielä kerran lämmin kiitos yhteisölle. Ja unohtamatta kotijoukkojani; kiitän vaimoani Susannaa ja lapsia ideoista ja kannustuksesta. Kun on kotiasiat kunnossa ja Kummelin klassikkosketsin mukaan puristaa pakaroilla, niin hyvin menee.

Ja kuten huomasitte, niin palataan taas blogin otsikoinnissa vähäksi aikaa näihin biisin nimiin (siis juurille). Otsikon kappale on Uriah Heepin kappale vuodelta 1972 ja kappale on klassikko, vaikkei tämä maallinen vaellus aina ihan helppoa kenelläkään ole.

OLD FART

Kun kieliä vähän sekoittaa, niin päädytään otsikon mukaisesti siihen, että Old Fart tarkoittaa vanhaa vauhtia (englanniksi Old on vanha ja Fart on ruotsiksi vauhti). Miten keskiäkäinen ja -ikäinen persinsinööri jaksaa pitää vanhaa vauhtia yllä vuodesta toiseen? Ei jaksa niin kuin ennen, mutta kuitenkin nykyajan työelämä vaatii, että jaksetaan heilua niin kuin aina ennenkin ja vielä vähän päälle.

Asia liittyy myös männäviikolla järjestettyyn jokavuotiseen LUT CST Workshop tapahtumaan. Tiistai-iltana olimme semppaporukan kanssa Linnoituksen Krouvissa syömässä ja homma meni OK. Lähdimme (kerrankin) ajoissa pois ja kävimme vielä yhdellä piristävällä uudessa baarissa Teerenpelissä Kauppakadulla samalla saatellen semppavieraita kohti keskustan hotelleja.

Homma hoidettiin, sitten tarvitsin taksikyytiä kotiin. Nappasin taksin lennosta ravintolan kolmen valaisimen (nimi muutettu) edestä. Taksari (nuori mies) kertoi minulle harvinaisen kohteliaisuuden; hän oli ottanut ensimmäisen kerran kyytiin em. baarin edustalta asiakkaan, jolta ei tarvinnut kysyä heti uudestaan, että mikä se osoite olikaan?

Tavallaan olin kommentista äärimmäisen otettu, mutta silti oli outo olo. Huonoksi on mennyt Separaattorin turnauskestävyys. Ei näin ole aikaisemmin käynyt…

Loppuun fiktiivinen juttu: ”Ikävä Alko” tokaisi KOKEn johtaja Ikävalko, kun myyjä esti ostoaikeet.

Ja kaarramme taas kohti syksyä…ja ei tämän jutun otsikko mene pieleen, vaikka se olisikin kokonaan englantia ja minusta puhuttaisiin…