VUOSI 2030 ESITTÄYTYI SALISSA 2310

Eduskunnan tulevaisuusselonteon aluetilaisuuksien sarja alkoi maanantaina 24.9.2012 Lappeenrannassa. Tapahtuma veti Lappeenrannan teknillisen yliopiston saliin 2310 mukavasti osallistujia.

Tapahtumasarjan idea on hyvä. Jalkauttamalla toimintaa tällä tavalla eri puolille maata saadaan kuuluviin kohtuullisen kattavasti erilaisia ideoita ja ajatuksia linkitettäväksi ne osaksi tulevaisuusselontekoa, joka taas ohjaa maamme tulevien hallitusten ohjelmia. Samalla kansalaiskeskusteluun saadaan mukaan monenlaisia mielipiteitä, joilla on hyvät mahdollisuudet jalostua toimenpiteiksi, joiden avulla Suomi pysyy pinnalla jatkossakin.

Aluetilaisuuksilla on omat teemansa. Lappeenrannan tapahtuman teema oli ”niukkuuden mahdollisuudet.” Teema sopii erinomaisesti Lappeenrannan teknilliselle yliopistolle, koska se liittyy yliopiston kärkiosaamisiin, kuten esimerkiksi energiatehokkuuteen, hajautettuun energiantuotantoon ja erotustekniikoiden hyödyntämiseen prosessien materiaalitehokkuuden parantamisessa ja vesiosaamisessa. Nämä ovat avainasioita myös globaalisti. Mutta sama teema on tärkeä koko Suomelle ja ”niukkuuteen” perustuvien puhtaan teknologian yritysten osaamiselle on kysyntää maailmalla.

Tilaisuus oli varsin hyvähenkinen ja myönteinen. Monessa puheenvuorossa otettiin esille suomalainen luotettavuus ja osaamisen aikaansaama itsetunto, joilla voimme erottua eduksemme niukkuuden osaajina maailmalla. Innovaatiot syntyvät niukkuudesta, uskon tähän itsekin. On kuitenkin kansallinen etumme mukaista, että teollisuuden ja heidän asiakkaidensa kohtaamisen rajapinnassa syntyvien innovaatioiden tukena on kansallista tieteellistä osaamista, jolla voidaan vauhdittaa ratkaisujen kysynnän ja osaamisen tarjonnan välistä vuoropuhelua. Aiemman esimerkkini mukaisesti energiaan ja erotustekniikoihin liittyvät osaamiset ovat hyvin yleiskäyttöisiä ja tämä tutkimukseen perustuvan osaamispohjan laajentaminen ja syventäminen ovat tärkeitä. Niillä ei ratkaista ainoastaan tämän vaalikauden haasteita, vaan pitkäjänteisen tutkimustyön avulla pitäisi jo nyt rakentaa edellytyksiä vuotta 2030 varten.

Tapahtumassa nousi esille idea ”ekologiasta ennen ekonomiaa.” Eli kestävän kehityksen rajat ja mahdollisuudet pitää ottaa huomioon kaikessa, jolloin joudumme niin kansakuntana kuin ihmiskuntanakin tekemään valintoja. Niukkuuden kääntäminen kilpailueduksi on mahdollista. Samalla pitäisi kuitenkin kansallisen uskottavuuden nimissä ottaa uusia teknologioita ja toimintaprosesseja ensiksi käyttöön Suomessa, vaikka se vähän aluksi maksaisikin. Ei ole uskottavaa yrittää myydä muille laitteita ja ideologiaa, jos sitä ei uskalleta ensiksi ottaa käyttöön kotipesässä.

Tilaisuudesta jäi myönteinen vire. Kaikkea ei voida tehdä, mutta on syytä uskoa, että moneen niukkuuden teeman asiaan voidaan itse vaikuttaa. Ei vatuloida vaan aletaan tehdä. Nyt. Ennen vuotta 2030 osaaminen on kehittynyt niin Suomessa kuin muuallakin ja suuriin haasteisiin on löydettävissä ratkaisuja, muitakin kuin nyt käsillä olevat.

VIELÄ VIHREÄMPI KAMPUS

Huh. Viime tiistaina loppui vaellukseni Vuoden yliopistolaisena, kun uusi freesi valinta julkaistiin. Onnea vaan Kuisman Mikolle; hän on erinomainen valinta. Tämä ei minun kohdalta tarkoita sitä, että palaisin vuoden kestäneen ”empaattisen kivakauden” jälkeen omaksi synkäksi itsekseni siitä huolimatta, että joskus opiskeluaikoina kilvoittelinkin lääninsynkkiön tittelistä muutaman muun umpimielisen toverini kanssa. Eiköhän tämä häsläämiseni jatku lähes ennallaan.

Söin viikolla lounaaksi annoksen nimeltään kukkoa viinissä. Aikuisten oikeasti; siitä oli pirun hankala löytää sitä kukkoa ja vielä hankalampi oli löytää tai maistaa viiniä. Voisiko tätä jaloa klassikkoruokaa jalostaa perusinsinööreille, etenkin mökkikäyttöön, muotoon rokkikukkoa kaljassa? Siis rammari pöydälle ja keissi auki.

Viikolla osallistuin myös Green Campus konseptin edistämisen kehittämispalaveriin. Mukavahenkisessä tilaisuudessa ideoitiin lisää vihreyttä Skinnarilaan. Ehdotin, että kampusalueella ei saisi myydä enää muuta tupakkia kuin vihreää Norttia (onko sitä enää?). Massiiviset parkkipaikat, etenkin Saimaan AMK:n takana, voisi päällystää vihreällä asfaltilla, jollaista kuulemma löytyy.

Kehittämispalaverissa pohdittiin myös keinoja, joilla innovaatioympäristölle tyypillistä eri alojen asiantuntijoiden kohtaamisia voisi lisätä. Tämä onnistuu helpoiten sulkemalla vuoroviikoin aina yhden rakennusvaiheen vessat, jolloin hätä keinot keksii, eli on pakko siirtyä asioimaan jonnekin muualle – ja ehkä tavata uusia mielenkiintoisia työtovereita eri tiedekunnista ja laitoksilta.

Perinteisillä tehtaan porteilla oli jo kauan aikaa sitten infotauluja, joissa kerrottiin, montako työpäivää on tehty ilman työtapaturmia. Samaa ideologiaa voisi käyttää kääntäen yliopistolla. Asennetaan pääsisäänkäynnin yhteyteen hyvin näkyvään paikkaan infotaulu, jossa kerrotaan, montako päivää on kulunut edellisestä keksintöilmoituksesta. Kun luku kasvaa, niin oman organisaation innovaattoreille luulisi tulevan paineita laittaa uusia ideoita prosessiin, ettei häpeällinen luku enää kasvaisi. Teknologia- ja innovaatiopalveluissa Tanjalla ja Terolla olisi nappi, josta taulun saa nollata aina kun uusi keksintöilmoitus kirjataan vastaanotetuksi.

Vihreän kampuksen pitäisi sisältää myös rentoja ja ainakin lievästi itseironisia piirteitä. Innovaatiotutkimuksissa on moneen kertaan osoitettu, että rento ja avoin ilmapiiri auttavat innovaatioiden ja huippututkimuksen luomisessa. Edellä kuvattua näyttöä voisi käyttää tässäkin. Montako tuntia/päivää/viikkoa/kuukautta on kulunut ilman yhtään hyvää ideaa?

Huomaan kyllä itsekin, että olipa surkea kirjoitus tällä kertaa. Minulle voisi blogiin laittaa mittarin, että montako ihan paskaa juttua on tullut kirjoitettua siedettävien/kelvollisten välissä.

I DON'T WANNA BE A ROCK'N'ROLL STAR

Halloota lukijat, I´m back. Viime aikoina Uittoyhtiömme on sen verran työllistänyt miuta, että tähän arveluttavaan harrasteeseen – blogeiluun - ei ole ollut aikaa. Halustahan ei tämäkään ole kiinni.

Hieman jutun otsikkoon liittyen tein seuraavan havainnon. Yliopiston 1. ja 2. rakennusvaiheen yhdistävälle käytävälle oli ilmaantunut julistegalleria otsikolla LUT Science Supertars, jossa nostettiin esille viime aikoina erityisen mainioon iskuun päässeitä tieteentekijöitämme. Tämä oli erinomainen idea; olen vakaasti sitä mieltä, että useimpien asioiden pitää henkilöityä.

Samalla voitaisiin kuitenkin nostaa esiin lukuisa joukko niitä yhteisömme jäseniä, jota mahdollistavat tämän ja monen muunkin menestyksen. He ovat usein luonteeltaan sellaisia, ettei heitä paljoa korokkeilla ja frameilla näy, mutta ilman heidän panostaan/tukeaan huipputuloksia ei saavuteta. Tiimityötähän tämä loppupelissä kuitenkin on.

Toisessa ääripäässä galleriaa voisi olla ns. varoittavat tapaukset. Siellä voisi olla vaikka miun kuva otsikolla ”In Finnish we could call him The Valetohtori”. Ja onhan näitä muitakin variaatioita tästä teemasta, vaikkapa ”The best known LUT alumnis”…

Takaisin otsikkoon. Joo. Olisin halunnut rokkitähdeksi, mutta kun ei osaa soittaa eikä laulaa, niin siihen ei ole edellytyksiä. Otsikon kappaleen päräytti ilmoille laulu- ja soitinyhtye Peer Günt jo vuonna 1985. Toimii kympillä vieläkin.