Miksi nykyisin jokaiseen pieneenkin työyhteisön kehittämisprojektiin liittyy N+1 järjestelmää? Takavuosina isoissakin työyhteisöissä pystyttiin sopimaan asioista porukalla ja toteuttamaan muutokset ilman järjestelmiä. Nykyisin joka ikinen pikku muutos vaatii (mukamas) jonkinlaisen digitaalisen järjestelmän, jolla todennetaan ja mitataan muutoksen läpivienti.
Välitilinpäätöksenä lyhyestä johdannosta: ajetaanko tekemään asioita oikein vaikka pitäisi keskittyä siihen, että teemme oikeita asioita?
Niin kutsutuissa järjestelmissä on usein sellainen piirre, että ne ovat IT-konsulttien rakentamia vailla todellista loppukäyttäjäliityntää, siis yhteisön omaa strategiaa tai organisaatiota. Käyttöliittymät ovat usein kampakeraamiselta kaudelta, siis ajalta, jolloin olemassa olevat kuulakynällä täytettävät lipukkeet siirrettiin suoraan ”järjestelmään” ajattelematta varsinaista tekemistä ja työprosessia tai loppukäyttäjää.
Toinen ongelma on se, että yleensä nämä uudet ”työkalut” eivät ole millään tavalla yhteydessä minkään aikaisemman tai olemassa olevan muun järjestelmän kanssa. Tämä johtaa siihen, että lähes kurinalaisen työyhteisön jäsenen työajasta yhä kasvava osuus kuluu näiden helvetin systeemien kanssa askarteluun. Tukeeko hallintoprosessien kehittäminen aina oikeaa, strategian mukaista työtä eli vaikuttavuutta asiakkaisiin ja sidosryhmiin? Näyttää siltä, että välillä tämä primääritavoite unohtuu tai hukkuu jonnekin.
Onkohan jossain tutkittu sitä organisaatiokokoa, jossa asiat voidaan vielä hoitaa aikuismaisesti vain puhumalla, sopimalla ja toteuttamalla ilman (salasanoja vaativia) järjestelmiä? Olen laiska täyttelemään yhtään mitään, mutta silti yhä kasvava osuus ajasta tuntuu menevän tähän järjestelmäaskarteluun, niin kuin on mennyt monilla aikaisemmillakin työmailla. LUT ei siinä mielessä ole mikään poikkeus. Mutta voisiko se tulevaisuudessa olla poikkeus edukseen?
Reaalimaailman esimerkki: Edellisillä työmaillani (TE-keskus, Tekes) toimin kahden organisaation risteyksessä. Meille tuli käsky kirjata työtunteja TE-keskuksen luokituksen mukaisesti. Sain erinomaisen vinkin kollegaltani Vesa Kojolalta Vaasasta, että kirjaa sinäkin muutama tunti aina välillä otsikolle ”Poronhoito ja muu luontaistalous”, joka löytyi valikosta. Näin tein muutaman vuoden ja kukaan ei kysynyt perään: => lukeeko kukaan koskaan näitä kirjauksia?? Kukaan ei koskaan kysynyt minulta näistä kirjauksista. Eikä muuten ole tiettävästi kysynyt ex-kollega Kojolaltakaan…
No niin. Tuli juputettua. Sielu keveni, mutta paraniko maailma?
tiistai 24. marraskuuta 2009
tiistai 17. marraskuuta 2009
Suurkaupungin asiakaspalvelua
Kävin Halmeen Tapsan kanssa taannoin Tsadissa, siis maalaisittain äännettynä kotimaisessa pääkaupungissa, joka ei edes ole maantieteellisesti lähin nk. metropoli Lappeenrannan vinkkelistä (vrt. Pietari). Odottelun jälkeen saimme napattua taksin Helsingin rautatieasemalla.
Loikkasimme Volvon takapenkille ja yrmeän oloinen kuski kysyi haluamaamme osoitetta. Sanoimme osoitteeksi STX-telakka, Laivakatu 1. Äijä kääntyi ympäri ja ilmoitti kivan kohteliaasti, että ”pääsee sinne ratikallakin”. Ilmoitimme, että vai niin, mutta kun olemme kyydissä, niin voitaisiinko sinne kuitenkin ajaa. Äijä lähti niska punoittaen ajelemaan ja juputti, että ”tähän aikaan tää voi kestää tosi kauan, ratikka on varmasti nopeampi…” ja muuta kannustavaa. Jossain kohtaa Mannerheikintien länsipuolella, siis länteen Kolmen sedän patsaalta, joku onneton Saabisti vammaili risteyksessä odottaen oikealta tulevia autoja, vaikka heille oli tarjolla kärkikolmio.
Kuski sai kohtuulliset pultit, painoi torven pohjaan, kommentoi kovaäänisesti Saabin kuljettajan ominaisuuksia, hänen mahdollisen ajokortin myöntämisperusteitaan ja vastaavaa. Samalla taksi-Volvon vilkku hurahti vasemmalle ja sitten mentiin. Liiskauduimme V70:n takalasiin, automaatti mätti isompaa pykälää sisään mukulakivikadulla, vauhtia oli äkkiä 90 km/h ja kuski paineli kanttareita viistäen kuin Fangio. Ei paljoa puhuttu, kun ei uskallettu. Telakalle päästyämme kuski pysäytti ja kysyi ”onko tää oikea paikka?”. Vastasimme, ettei sillä ole väliä, me jäädään nyt pois kyydistä. Hieno alku aamulle, olimme tosi pirteitä kokouksessa, kun silmien rähmät jäivät Volvon takalasin sisäpuolelle. Kiva näin maalaisena tutustua pääkaupunkimme laadukkaaseen asiakaspalveluun.
Loikkasimme Volvon takapenkille ja yrmeän oloinen kuski kysyi haluamaamme osoitetta. Sanoimme osoitteeksi STX-telakka, Laivakatu 1. Äijä kääntyi ympäri ja ilmoitti kivan kohteliaasti, että ”pääsee sinne ratikallakin”. Ilmoitimme, että vai niin, mutta kun olemme kyydissä, niin voitaisiinko sinne kuitenkin ajaa. Äijä lähti niska punoittaen ajelemaan ja juputti, että ”tähän aikaan tää voi kestää tosi kauan, ratikka on varmasti nopeampi…” ja muuta kannustavaa. Jossain kohtaa Mannerheikintien länsipuolella, siis länteen Kolmen sedän patsaalta, joku onneton Saabisti vammaili risteyksessä odottaen oikealta tulevia autoja, vaikka heille oli tarjolla kärkikolmio.
Kuski sai kohtuulliset pultit, painoi torven pohjaan, kommentoi kovaäänisesti Saabin kuljettajan ominaisuuksia, hänen mahdollisen ajokortin myöntämisperusteitaan ja vastaavaa. Samalla taksi-Volvon vilkku hurahti vasemmalle ja sitten mentiin. Liiskauduimme V70:n takalasiin, automaatti mätti isompaa pykälää sisään mukulakivikadulla, vauhtia oli äkkiä 90 km/h ja kuski paineli kanttareita viistäen kuin Fangio. Ei paljoa puhuttu, kun ei uskallettu. Telakalle päästyämme kuski pysäytti ja kysyi ”onko tää oikea paikka?”. Vastasimme, ettei sillä ole väliä, me jäädään nyt pois kyydistä. Hieno alku aamulle, olimme tosi pirteitä kokouksessa, kun silmien rähmät jäivät Volvon takalasin sisäpuolelle. Kiva näin maalaisena tutustua pääkaupunkimme laadukkaaseen asiakaspalveluun.
tiistai 10. marraskuuta 2009
Sattuu vain vähän, mutta tapahtuu
Viimekertaiseen kilvoitteluun tuli surkean vähän palautetta. Oikea vastaus luontoihmeen laatuun olisi ollut jurumin syntymä (olisitko tiennyt?). Jurumin entinen nimi oli muurahaiskarhu. Jurumit ovat wikipedian mukaan "vajaahampaisiin kuuluva heimo, joka tunnetaan muurahaisten ja termiittien syöjinä". Kuva on otettu Ruokolahdella, jossa on pongattu leijonakin, joten se lienee yksi potentiaalisimmista Suomen pitäjistä löytää myös muurahaiskarhu.
Palautetta kuvaan on kuitenkin tullut. Esimerkiksi "Human Rights Also for Ants" järjestö on lähestynyt kiivaasti syyttäen minua eläinrääkkäyksestä. Eivät katsoneet kuvaa niin tarkasti, että olisivat huomanneet kuvassa olleen tyhjän karhun – siis karhunnahan. Sattuuhan sitä. Olin varannut kilvoitteluun palkinnot, mutta ehdotuspulan vuoksi pidän ne itselläni. Olen siis muurahaispesää ja tyhjää kaljapurkkia rikkaampi. Kuka vielä väittää, ettei taide elätä?
Sikainfluenssa H1N1 leviää. Jalostuukohan sekin vuosi vuodelta, kuten nämä perinteiset A-virukset tekevät. Onko ensi vuoden malli H2O-N+1?
Helsingissä kävi huono tuuri, kun vesiputki paukahti ja syöksi muuta tuhat kuutiota vettä metroon. Tapahtuman vuoksi Helsinki vahvisti, ainakin osittain, asemaansa Pohjolan Venetsiana. Tapaus on äärimmäisen ikävä ja pirun kallis, mutta olisi voinut käydä huonomminkin. Tosi paska juttu olisi ollut, jos se puhjennut rööri olisi ollut jätevesiputki.
Palautetta kuvaan on kuitenkin tullut. Esimerkiksi "Human Rights Also for Ants" järjestö on lähestynyt kiivaasti syyttäen minua eläinrääkkäyksestä. Eivät katsoneet kuvaa niin tarkasti, että olisivat huomanneet kuvassa olleen tyhjän karhun – siis karhunnahan. Sattuuhan sitä. Olin varannut kilvoitteluun palkinnot, mutta ehdotuspulan vuoksi pidän ne itselläni. Olen siis muurahaispesää ja tyhjää kaljapurkkia rikkaampi. Kuka vielä väittää, ettei taide elätä?
Sikainfluenssa H1N1 leviää. Jalostuukohan sekin vuosi vuodelta, kuten nämä perinteiset A-virukset tekevät. Onko ensi vuoden malli H2O-N+1?
Helsingissä kävi huono tuuri, kun vesiputki paukahti ja syöksi muuta tuhat kuutiota vettä metroon. Tapahtuman vuoksi Helsinki vahvisti, ainakin osittain, asemaansa Pohjolan Venetsiana. Tapaus on äärimmäisen ikävä ja pirun kallis, mutta olisi voinut käydä huonomminkin. Tosi paska juttu olisi ollut, jos se puhjennut rööri olisi ollut jätevesiputki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)