REKSI SAUNOO

Viime vuonna yritin riimitellä jotain pöljää pikkujoulun ratoksi, niin sanotun pikkujoulun muistilistan. Nyt on tullut paineita muutamilta Uittoyhtiömme (=LUT) jäseniltä yrittää tehdä taas jotain mukamas ”hauskaa” samoihin kinkereihin tälle vuodelle.

Kesällä huomasin hyräileväni keväistä pöljää MM-kiekkokultabiisiä ”Poika saunoo” useaan otteeseen (en tiedä miksi, ehkä se oli vaan niin tarttuva renkutus). Ajattelin tätä ideaa pikkujouluriimeiksi. Homman rakentaminen lähti hyvin liikkeelle:

Nyt reksi /1/ saunoo, se oottelee Tiusasen Taunoo /2/.
Venäjästä ne puhuu, sitten ne kunnolla saunoo.
Kun Ilkka /3/ saunoo…

Kun miehet /4/ saunoo, ne välillä Saimaassa kauhoo.
Ei oo pusseissa kuivaa jauhoo /5/, kun Ilkka saunoo…

1. Uittoyhtiömme korkein johto / rehtori Ilkka Pöyhönen
2. Itäblokin vertailevan taloustieteen moniosaaja, professori Tauno Tiusanen. On muuten erinomainen kirjailija!
3. Poikkeuksellisesti puhuttelen nyt etunimellä, ettei tulisi tautofoniaa…
4. Edelliset herrat yhteensä
5. Yleensä on vaikea säilyttää jauhot kuivina uidessa, onnistunee kuitenkin nykyteknologialla, mutta maksimaalinen teknologian hyödyntäminen ei kuulu suomalaiseen saunaperinteeseen. Toisaalta, onko sillä väliä? Mistä nämä jauhot tähän tulivat? Onko syy siinä, että isäni oli leipuri? Eikö muu rimmaa? Pimenenkö nopeammin kuin illat?

Mutta sitten runosuoli (tarkemmin riimisuoli) meni ummelle, enkä päässyt asiassa eteenpäin, en edes laksatiiveilla. Ärsytti. Kävin katsomassa kyseisen hoilotuksen (Poika saunoo) alkuperäiset sanat, ei nekään ihan rimmaa (liittynee ehkä RAP-genreen?).

Miksi laulujen riimejä pitäisi muutella? Suomalaisissa laulunsanoissa on jo valmiiksi ihan riittävästi monimielisyyksiä ja hilpeyksiä, joita Kuolimon Arin kanssa on ohimennen pitkin syksyä mietitty. Näitä on varmaan systemaattisestikin jossakin kerätty, mutta tässä muutama näyte.

Lastenlaulut. Aika roisia juttua silläkin puolella liikkuu. Johtuukohan siitä, että aikanaan ei ollut Fingerpori-tyyppistä kaksimielisyyttä vallalla vai olivatko näiden riimittelijät edellä aikaansa?

Miltä kuulostavat: ”…Karhun poika sai rastaa…? / Karhunpoika sairastaa” tai ”…Häntä pannaan toiseen korvaan, toinen kärsää käyttää…? / Telefooni Afrikassa.
Aika hevi meininki on molemmissa. Korvahommaan liittyen; miltähän hänestä mahtoi tuntua? Kärsä?

Aikuisten musiikin puolella homma menee aina vain oudommaksi. Kiltimmästä päästä on Joel Hallikaisen laulu ”Anna vierellesi tulla”. Sammy Babitsin pohti kappaleessa Kuin tuhka tuuleen seuraavaa: ”… mä etsin jotakin, millä aukon täyttäisin”. Oli siinä ollut Sammylla varsinainen viikon kysymys. VR-yhtiön nykyisestä epäluotettavuudesta huolimatta entisaikaan oli paremmin, kun Virve Vicky Rosti lauloi Menolippua, jossa sanotaan ”Juna jyskyttää, vanhaa ystävää…”. Joululauluissa klassikko on Varpunen jouluaamuna (vai pikkujouluaamuna?), jossa tarjotaan lintuparalle elämyksiä riimillä ”Ota siemen multa”.

Se vuoden vanha pikkujoulun muistilista on kohtuullisen käypäinen myös tänä vuonna.

Päätän lähetykseni täältä tähän. Pärjäilkää.

DEVILS IN MY HEAD

Yllä oleva kuva liittyy Crazy horses – blogiini (julkaistu 30.10.2011). Kuvassa on Veikko etualalla ja takana kykkimässä kirjoittaja poistamassa uljaan ratsun jotain ihme nilkkasuojia (ei siis ihmettelemässä Veikon slaik**ria). Kuvan otti Kaipaisen Eero.

Aloitetaan viime blogin “viikon kysymyksen” oikealla vastauksella. Kysymyshän kuului; Mitä yhteistä on brasilialaisen puuplantaasin eucalyptuksella ja kirjoittajan niin sanotulla eläkekertymällä? Molemmat kasvavat noin sentin vuorokaudessa. Kyyninen arvioni vuotuisesta eläkekertymästäni on siis 3,65 € / vuosi, meneeköhän yläkanttiin? Eucalyptus kasvaa muuten parhaissa oloissa noin tuuman vuorokaudessa…

Poikani osoitti taannoin kiinnostusta lipevästi (olisiko isältä perittyä ominaisuus?) blogejani kohtaan. Sanoi, että ovat parhaimmillaan hauskoja, mutta liian pitkiä.

SIK-SI TEEN TÄS-TÄ BLO-GIS-TA NOR-MAA-LI-A LY-HY-EM-MÄN JA KÄY-TÄN MYÖS KU-VI-A VIIH-DYK-KEE-NÄ.

Ja otsikossa taas Motörheadin kappale, sopii varmaan tähän pikkupiruiluun.

TRAVELIN´ BAND

Hellurei. Olin viime viikolla työmatkalla Brasiliassa (TAPPI / IRMC –kokous) verkottumassa ja keräämässä ideoita, siksi ei blogia pukannut.

Työmatkustelu kaukomaille herättää intohimoja. Helppo juttu, kun on mielenkiintoinen kohde ja vähän tekemistä. Bollocks. Menomatka meni hyvin (noin 24 tuntia, Lauritsala-Helsinki-Pariisi-Sao Paolo-Vitoria). Tullessa meni jo pidempään, kun pari lentoa oli myöhässä, josta johtuen jouduin viettämään vielä yhden ylimääräisen yön Helsingissä. Kotimatka alkoi siis keskiviikkona kolmelta iltapäivällä ja kotiin pääsi puoli yhdeltä perjantaina (iltapäivää sekin).

Paikan päällä ajankäyttö oli tehokasta, aamusta iltaan. Kokous oli ammattimaisesti vedetty ja kokousväki kovan luokan päättäjiä metsäteollisuudesta (globaalien metsäyhtiöiden, laitevalmistajien, kemikaalivalmistajien T&K-johtoa ja tutkimuslaitosten edustajia). Esitykset toimialan tilanteesta ja etenkin Brasilian vinkkelistä olivat todella ajatuksia herättäviä. Luentosalisulkeisten lisäksi pääsimme käymään Fibrian Aracruzin tehtaalla, joka valmistaa vaatimattomat 2,4 miljoonaa tonnia markkinasellua vuodessa eucasta. (Vertailun vuoksi; StoraEnson Imatran tehtaiden tuotanto on vähän yli miljoona tonnia vuodessa ja se on iso yksikkö Suomessa).

TAPPI on jenkkivetoinen metsäalan suurin järjestö (Technical Association for Pulp and Paper Industries). Paikalla oli edustaja myös järjestöstä APPI (Australian Pulp and Paper Industry) ja firmasta SAPPI (South African Pulp and Paper Industry) ja kun samalla linjalla edetään, puuttui vain kuvitteellinen HEPPI (HElsinki Pulp and Paper Industry). On meillä kiva kieli…

Varsinaisten metsäesitysten lisäksi kuulimme esityksiä myös biojutuista, kuten biodieselistä ja bioetanolista. Bioetanolissa Brasiliassa on siirrytty ns. toisen sukupolven valmistukseen, jolloin raaka-ainetta (sokeriruoko) voidaan hyödyntää huomattavasti aikaisempaa tehokkaammin. Sokeriruokoa viljellään 8 miljoonan hehtaarin alueella, kun puuplantaasien kasvualaa on "vain" 7 miljoonaa hehtaaria.

Tähän kohtaan viikon kysymys; mitä yhteistä on brasilialaisen puuplantaasin eucalyptuksella ja kirjoittajan niin sanotulla eläkekertymällä?

Vaikka matkat ja niistä toipuminen eivät mukavia olekaan, niin välillä tekee hyvää lähteä paikan päälle katsomaan muun maailman meininkiä. Sain komitean puheenjohtajan suostumuksella vetää kymmenen minuutin pikasetin LUT CST:n osaamisesta. Tämän seurauksena näyttää siltä, että saamme ainakin kolme delegaatiota kylään Lappeenrantaan tutustumaan paikan päällä osaamiseemme. Neljälle muulle kumppanille laitan materiaalia menemään; toivottavasti sekin poikii jotain. Jos näin käy, niin ei ole kovin huono hyötysuhde pikavisiitille.

Ja otsikon kappale on CCR:n klassikko, ajattelin sen sopivan tähän reissuaiheeseen.