Joulu lähenee ja siihen liittyvä hömppä vain lisääntyy. Ryntäillään kaupoissa, hankitaan ylenpalttisen paljon syömisiä ja lahjoja (vaikka niitä saisi heti joulun jälkeen paljon halvemmalla…) ja stressaannutaan oikein urakalla. Paitsi mie.
Onneksi lapsoset ovat niin isoja, että älyävät pyytää suoraan massia tai lahjakortteja; helpottaa elämää kummasti. Lähipiirin suku on niin pieni, ettei senkään osaston hoitamisesta paljoa huolta tule. Umpimielinen luonteeni lisäksi minimoi kaveripiirini.
Kiltteys on äärimmäisen suhteellinen käsite, mutta kiltteydestä olisi kuulemma hyötyä. Eikös niitä lahjoja pitäisi lahjattomankin jollakin tavalla ansaita. Puritaaniarvojen Suomessa ei kuitenkaan mitään saa saada ilman maksimaalista ponnistelua tai kärsimystä. Olenko lausunut ilkeyksiä kanssaihmisestä (jo vain), ollut tyly ja epäkohtelias (yes!) tai muuten epäsosiaalinen (sitäkin). Odotusarvot lahjusteni suhteen ovat huonommat kuin Kehittyvien Maakuntien Suomen kavereilla.
Jos jostain syystä jotain olisi tulossa, en edes tietäisi, mitä toivoisin pukilta; maailmanrauhaa, mielenrauhaa vai ihan suoraan rauhoittavia?
Mutta eiköhän tämä tästä.
Otsikossa (se ei ole muuten miun joululahjatoive) on taas näitä aina toimivia AC/DC:n testosteronisanoituksia. Tuollaisesta lahjasta moni peräkammarin poika olisi iloinen, jos sellaista kehtaisi pyytää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti