Aurinkoista alkuvuotta lukijani. Joulu ja uusi vuosi on saatu pakettiin ja normitohina pyörii taas. Menossa on monenlaista aktiviteettia ja kuten yleensä, niin monista askareista puuttuu selkeä kahva, jotta niitä voisi kuljettaa jonnekin, toivottavasti haluttuun suuntaan. Mutta eiköhän ne siitä jäsenny.
Alkuvuodesta on ollut muutama mielenkiintoinen uutisotsikko, vaikka tämä blogi ei mikään Uutisvuoto olekaan. Viikko pari sitten oli lööpissä otsikko, jossa kerrottiin, että jostain ministeriöstä oli löytynyt ruumis. Tämä oli valitettava tapaus ja tragedia. Aloin pohtimaan, olisiko sillä ollut uutisarvoa, jos ministeriöstä olisikin löytynyt muumio? Vai olisiko se vain otettu faktana.
Tällä viikolla oli lööppi, jossa tunnettu laulaja kommentoi suhdettaan itseään nuorempaan mieheen otsikolla ”olemme kuin kalakavereita”. Ottamatta kantaa näihin henkilöihin, kun en heitä tunne ja tarkastelemalla asiaa ainoastaan mies/nainen näkökulmasta, niin tuli mieleen kalakaverukset hai ja lahna.
Mies mustissa (blogigaspadin Saksa) on aktivoitunut vuorotteluvapaaltaan bloginsa ääreen, hieno juttu. Taannoin tuli siitä suunnasta tunnustuksellista materiaalia, nimittäin Mikkelin kehumista. On hienoa, että ihmiset ovat ylpeitä kotipaikkakunnastaan. Oman kotipaikkakuntani (Valkeakoski) suhteen olen edelleen sitä mieltä, että siinä kylässä on tasan kaksi hyvää puolta. Oli helppo lähteä, eikä ole ollut ikävä. Mutta en olekaan Mikkelin kittaajia…
Blogin otsikossa ei ollutkaan tällä kerralla äijämäistä ryminää biisin nimen muodossa, vaan siirryttiin Jenni Vartiaisen hempeän kysymyksen ääreen, johon tiedän vastauksen empiirisen kokeen perusteella. Ne muruset ovat olohuoneen sohvalla odottamassa imurointia. Söin siinä eilen löhötessä ja telkkaria katsellessa puoli pakettia hapankorppuja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti