Can I Play with Madness?

ORGANISAATIOKÄYTÄNNÖISTÄ, OSA 2

Nyt organisaatiokäytännön osaan kaksi. Sodankäynti perustuu siihen, että etulinja (meillä vaikka se porukka, joka yrittää hankkia massia muulle yhteisölle, jota ilman yhteisömme ei ihan oikeasti pärjää) silloin tällöin tarvitsee taistelussaan avuksi muuta porukkaa, ns. tukitoimintoja. Sodankäyntimaailmassahan tämä tarkoittaa sitä, että saamme sapuskaa, lääkintähuoltoa, ammuksia tai vaikkapa epäsuoraa tulta haluttuna hetkenä vaadittuun kohteeseen, jonne olemme hyökkäämässä. Mitä tämä tarkoittaa arkikielellä?

Meille se tarkoittaa sitä, että ennen H-hetkeä (= hakemuksen jättöpäivää) puulaakin johto on antanut ennalta kerrotun suunnitelman mukaan taustavaikutustukea valmisteilla olevista hankkeista yhteistyökumppaneille, teollisuudelle ja päättäjille. Tämä yleensä pelaa hyvin, jos asiasta kerrotaan ajoissa rehtorille/dekaanille etc. vastuuhenkilöille/vaikuttajille, jotka nujakoivat oikeissa seurapiireissä. Tietysti edellyttäen, että nämä osaavat lobata asiansa hissimatkan aikana ilman seitsemän tunnin veret seisauttavia kalvosulkeisia, joista kuulemma tunnistaa suomalaisen Brysselin lobbaajan. Onneksi meillä tuntuvat osaavan.

Sen sijaan talousjuttujen ja uusien hankkeiden sopimustekniikkaan liittyvissä asioissa on meillä joskus viiveitä. Asiat ovat toki välillä pirun hankalia, eikä niitä kaikkia voi etukäteen mallintaa, mutta siltä joskus harmittaa, että niiden hoitaminen prosessissa tuppaa kestämään lähes yhtä pitkään kuin tämä helppo ulkoisen rahan hankinta. Ilokseni olen pannut merkille, että tämä asia yhteisössä on tiedostettu ja sen resursointia ollaan parantamassa. Etulinjan vinkkelistä katsottuna; täällä ei syyllisiä kaivata, vaan Lahtista ja konekivääriä (=tulivoimaa).

Jotenkin pitää saada aikaan kombinaatio alkaen tiedekuntatason yhteisestä juonesta (siis ilman laitossiiloja), joka johtaisi luontevasti yliopistotason kokonaisuuteen, jossa eri osaamisryppäät täydentäisivät toisiaan ja saataisiin aikaan poikkitieteellistä yhteistyötä (win-win) ja uudenlaisia vaikuttavia tutkimusprojekteja.

Suoritin varusmiespalvelukseni aikoinaan Panssariprikaatissa (siis paljon ennen nykyisiä valmiusprikaateja), jossa tämänkaltainen kokonaisuus (=yhteistoimiinta) oli hallinnassa. Perusideana oli, että se vaadittu läpimurto tehdään ihan tosissaan eri aselajien yhteisellä atakilla. LUTin tapauksessa siis eri tiedekuntien yhteisellä osaamisella/tekemisellä. Mutta askel kerrallaan, laitetaan ensin tiedekuntatason yhteistyö esimerkillisen hyväksi. Mutta kovaa harjoittelua tämä yhteistoiminta ainakin Panssariprikaatissa vaati...

Ruudinpolttoaihe lopetetaan nyt, mutta menköön tämä hylsyissä kahlaaminen vielä tulevan itsenäisyyspäivän piikkiin.

Otsikossa oli muuten Iron Maidenia. Ja vastuksena otsikon kysymykseen, että ihan hyvin voi…