MISERY INDEX

Viime viikon Talouselämässä oli juttu, jossa vertailtiin ahdingossa olevia euromaita ja Suomea muutamalla mittarilla. Yksi mittareista oli Misery index (kurjuusindeksi), joka lasketaan ynnäämällä työttömyysaste ja inflaatio. Suomen indeksi ei ollut paljon huonompi kuin Kreikan, Portugalin ja Irlannin. Toisessa kuvassa oli sitten näiden valtioiden ulkomaanvelan korko, jossa oli jo merkittävät erot, Suomella korko oli lähes kymmenen prosenttiyksikköä pienempi kuin näillä ”kriisimailla”. Mutta onko oikeasti hienoa olla rikas ja kurja?

Mikä voisi olla eri musiikkityylien misery index? Kotimainen iskelmä mollivoittoisine kurjuuksineen pärjää hyvin, mutta sen ohittaa kuitenkin amerikkalainen kantri, joiden riimeissä akka kettuilee ja rekka hajoaa. Sitäkin paremmaksi menee klassinen blues, jonka piiristä en muista yhtään optimistista tai positiivista riimittelyä (aina pitää olla hirmu "blue" – vaikea repiä hilpeyttä puuvillapelloilta, jos et niitä omista). Hevipuolellakaan ei sanoituksissa hilpeyttä aina ole, mutta sehän kuuluu asiaan (asenne on jotakuinkin ”the hell was overload – so I´m back).

Viimeisen viikon aikana henkilökohtainen misery indeksini on ollut aika korkea ja se kuulemma näkyy minusta umpimielisyytenä ja synkkyytenä. Sorry.

Edellinen blogini mainittiin kirjoittajakollegan uusimmassa teoksessa (http://mustissa.blogspot.com/ ), kun gasbadin Saksa sanoi da. Saa nähdä, millainen sählinki siitä tapahtumasta saadaan aikaan…ja uskaltaako siitä julkisesti raportoida.

Tänään torstaina on Suomella legendaarinen ”game seven” kiekkokisoissa. Niille, jotka saavat äänestää jonkin nimeltä mainitsemattoman pankin edustajiston vaaleissa vielä vinkiksi, että se seiska on hyvä valinta.