TAHTOA, TIIMITYÖTÄ JA TULOKSIA

Viime sunnuntaina oli jääkiekon MM-kisojen loppuottelu. Koska Suomi ei ollut siinä pelaamassa, niin sitä pystyi lähes kiihkottomasti seuraamaankin. Ottelu oli vivahteikas ja jännittävä. Etukäteen Venäjä oli selkeä voittajasuosikki nimivahvan joukkueensa ansiosta ja Tsekki selkeästi altavastaaja keskitason joukkueellaan. Mutta toisin kävi.

Tsekin joukkue sai loistavan alun, tekivät maalin jo ensimmäisestä hyökkäyksestä. Porukka pelasi sovitulla systeemillä ja koko ajan joukkueena. Kaikessa tekemisessä yhdistyi halu voittaa (= tahto) ja yhteinen tavoite (= tiimityö), jonka tuloksena tuli maailmanmestaruus.

Suomella oli kisoissa myös uusi joukkue, kuten tsekeillä, mutta tahtoa ja tiimityötä siitä ei löytynyt riittävästi. Miten tahtoa ja tiimityötä ruokitaan, miten ne luodaan? Miksi me suomalaiset emme ole kovin hyviä näissä asioissa?

Tahto ja tiimityö ovat keskeisiä myös nykypäivän työpaikoilla. Tarvitaan monenlaisia osaajia (maalivahti, puolustajia ja hyökkääjiä), joiden pitää toimia yhdessä yhteisen tahtotilan saavuttamiseksi. Tahtotilaa kutsutaan työpaikoilla strategiaksi, joka alun perin oli ”oppi sodan voittamiseksi”. Ovatko strategiset liturgiat aina niin selviä, että tuntee tekevänsä niiden mukaan? Ymmärrämmekö asiat samalla tavalla? Olen itse ollut monilla työmailla toteuttamassa monenlaisia tragedioita. Yliopistomme nykyinen strategia on mielestäni harvinaisen selkeä, siitä pisteet ykkösvaiheen viitoskerrokseen.

Työpaikoilla on vähintään yhtä tärkeää kuin kiekkojoukkueessakin saavuttaa pelaavien kentällisten keskinäinen luottamus. Työpaikan jäähytilanteessa, jossa pelataan alivoimaa, esimerkiksi kaverin sairasloman vuoksi, pitäisi muun porukan osata huomioida tämä ja paikata parhaansa mukaan.

Onneksi kisat ovat nyt ohi, huh! Mertaranta sanoo aina hyökkääjän hyvien harhautusten jälkeen, että taas se ja se vei puolustajat kahville. Mitä jos ne ei tykkää kahvista?

Ensi viikolla menen Tampereelle. ”Tampereelle” on Alivaltiosihteeri-orkesterin käännös AC/DC:n kappaleesta Highway to Hell. Mukavaa mennä Ratinan stadionille. Siellä ei ole muita kuin minä ja AC/DC. Ja ehkä kolmekymmentätuhatta muuta koulupukuista Angus Young-kloonia. THUNDER!