Kirjoittelin syksyllä kokemuksia pääkaupungin taksipalveluista, jolloin umpiystävällinen taksikuski kehotti meitä valitsemaan ratikan kyytinsä sijaan.
Sattumalta olin taas maanantaina T. Halmeen kanssa menossa Fimecc-rientoihin Helsinkiin ja kohteena oli samainen STX-telakka kuin viime reissulla. Olimme lähteneet varmuuden vuoksi ensimmäisellä junalla (VR:n luotettavuudessahan ei ole ongelmia, ainoastaan tiedotuksessa..), että ehtisimme ajoissa perille. Muistimme viime episodin ja päätimme rohkeasti mennä tällä kertaa sporalla.
Asemalta raavittiin HKL:n kartta mukaan ja sitten rohkeasti baanalle. Kartan mukaan ensin piti ottaa ratikka numero 3 ja ajella sillä jonnekin Etelärannan kieppeille, josta pääsee vaihtamaan linja ykköselle, joka vie lähes perille.
Kolmonen löytyi ja jäimme isänmaan aamukoitossa pois Etelärannan kohdalla odottelemaan ykköstä. Kello oli 9:07. Ei kuulunut ykköstä. Etsimme pysäkin seinästä aikataulun, josta kävi sitten ilmi, että edellinen oli mennyt 9:05 ja seuraava menisi sitten VIIDEN TUNNIN PÄÄSTÄ eli noin klo 14.
Syntyi keveää keskustelua ja jos kirosanat jättää pois (mitä Juhis harvoin tekee), niin emme sanoneet oikeastaan mitään. Tavallaan oli ihan hiljaista, vaikka nauratti ja harmitti isolla veellä yhtä aikaa. Otimme lopulta uuden linja kolmosen ratikan ja ajoimme sillä Tehtaankatua niin pitkälle kuin sillä pääsi ja jatkoimme jalan muutaman korttelin matkan. Pääsimme perille ajoissa.
Mikähän kirous tähän Halmeen kanssa STX:n suuntaan reissaamiseen liittyy? Vai oliko kyseessä Rock and Roll Damnation, joka puolestaan on AC/DC:n erinomainen biisi…
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti