keskiviikko 8. elokuuta 2012

LONDON CALLING

Urheilua pukkaa tänä vuonna telkkarista tanakasti. On ollut kiekkoilun MM-kotikisat, yleisurheilun EM-kotikisat ja lopuksi vielä Lontoon olympialaiset.


Eivät nämä edellä mainitut kisat ole ihan nappiin menneet suomalaisilta. Eivät ne minusta ole menneet huonostikaan, mutta kansakuntamme geeniperimän mukaan pitäisi pärjätä aina hirmuisen hyvin. Odotukset ovat aina kovia, liian kovia. Kyllähän viisi miljoonaa suomalaista aina reilua miljardia kiinalaista vastaa urheilutatameilla.

Miten kisoissa pärjätään? Lajeissa, joissa mitataan aikaa tai matkaa (pituus eli korkeus) monet mitalipallille asti päässeet urheilijat tekevät usein jo ennen finaalia (siis alku- tai välierät, semifinaalit) omia henkilökohtaisia ennätyksiään, maansa ennätyksiä jne. Yksi esimerkkilaji tästä on uinti, mutta yleisurheilussakin monet menestyjät paukattavat sattumalta juuri oikeana päivänä sen parhaan tuloksensa. Jos niillä ei sitten pärjää finaalissa, niin sitten ei mahda paremmilleen mitään. Jotkut ovat läpi vuoden riittävän kovassa kunnossa ja menestyvät rutiinin mukanaan tuomalla varmuudella parhaimmillaan vuodesta toiseen.

Onko edellisen kappaleen ihmettelyllä mitään yhteyttä työelämässä pärjäämiseen? Osa jaksaa rutiinilla painaa vuodesta toiseen kovalla sykkeellä (kunnes joko pää tai kroppa hajoaa) ja osa tekee hurjia tuloksia projektiluonteisesti välillä hieman happea haukkoen. Itse olen pyrkinyt nauttimaan palkaksi kutsuttua urheilijan apurahaa mahdollisimman vanhoilla näytöillä. Perinteisen urheilijakommentin voin sopeuttaa omalla kohdallani muotoon ”En tee edes parastani; katsotaan milloin se uittoyhtiön johdolle riittää.”

Eilen Suomi sai ensimmäisen olympiamitalinsa, Tuuli Petäjä lautaili hienosti hopealle. Nettikirjoittelussa tänään purjelautailua on arvosteltu lajia marginaalilajiksi. Ei tuo minusta helpolta kurvailulta näyttänyt. Lähtöjä oli aikamoinen määrä ja missään niistä ei saa hölmöillä pysyäkseen mitalin tuntumassa. Aika paljon pitää yhdistää taktista silmää ja kuntoa. Hieno suoritus suomalaiselta, kun meillä sekä järvet ja meri ovat umpijäässä kuukausikaupalla verrattuna useimpiin kilpaileviin merivaltioihin. Monessako maassa harrastettiin muuten kilpatasolla murtomaahiihtoa 1970-luvulla, jolloin Suomi siinä mainiosti pärjäsi. Miten siis määritellään marginaalilaji?

Jutun nimi tulee laulu- ja soitinyhtye Clashiltä, joka on tehnyt parempiakin biisejä kuin London Calling.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti