EUROMMEKO VIIDAKKOON MENEVÄT eli EVM

Kesäloma oli ja meni. Loma teki hyvää keleistä huolimatta. Lomalla tuli kuunneltua metsäratiota eli radiota metsän äärellä. Lähes koko heinäkuun uutisantina oli tämä ihmeellinen veivaus Euroopan Vakaus Mekanismista eli EVM:stä. Kiire tuli senkin kanssa. Sitoumuksia ja päätöksiä piti nopeasti saada aikaiseksi, lopulta piti käyttää vielä aikaa sen pohtimiseen, että mitä oikein tuli päätettyä. Samalla asialla lopulta hätyytettiin eduskunta kesälomilta koolle.

Jotenkin moinen hoppuilu tuntuu oudolta. On vaikea uskoa, että isot asiat kaatuvat syliin ihan yllätyksenä. Espanjan rahantarve oli varmasti asiantuntijapiireissä arvattavissa. Ja pitäisi sitä osaamista myös EU:n omista organisaatioista löytyä. Vai oliko taktiikkaa heittää homma pöytään juuri ennen eurooppalaisia kesälomia?

Suomi hoiteli aikanaan omat pankkikriisinsä ja -tukensa lähes kotikutoisesti 1990-luvulla. Tuntuisi veronmaksajana paremmalta, että yhteisillä tukipäätöksillä taattaisiin vaikkapa tuettavan maan kansalaisten pankkitalletukset, eikä pankkien (siis yritysten) epäonnistunutta liiketoimintaa. Muuten käy niin kuin Kreikassa, jossa kansalaiset nostivat talletuksensa pois pankeista kurjistaen tilannetta vielä entisestään.

Kirjoitin vuosi sitten mökkeilyyn liittyvästä omavaraisuudesta. Sieltä löytyy puuta, kalaa ja yhden kerran oluttakin on metsä antinaan suonut. Tänä kesänä omavaraisuusvalikkoon tuli lisäksi mummo. Löysimme taannoin eksyksissä olevan mummon mökkitiemme päästä. Hän oli lähtenyt sienireissulle, eksynyt ensin porukasta ja sitten vielä muutenkin. Ja tietysti ei ollut kännykkä mukana. Onneksi hän muisti numeroita ja muutamalla soitolla saimme koordinaatit, minne hänet voi viedä. Se oli päivän hyvä työ.

Lomalla aloitin taas yhden kappaleen uudelleenriimittelyn. Kohteena oli Eppu Normaalin Tahroja paperilla. Kertosäkeeseen laittelin:

On tahroja hanurissa, älä siis suutu.
Ei stringit pesemällä puhtaaksi muutu.

Ei toimi auto, meidän hoppamme.
Ei kypsää ollut hernesoppamme.

Mutta siihen se vähäinenkin luovuus taas kerran tyssäsi.