Kävin taannoin hammaslääkärissä, edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. Reikiä ei löytynyt, mutta iki ihanaa hammaskiveä oli taas - ja paljon. Tavallisilta ihmisiltä se poistetaan muutamassa minuutissa lähes kivuttomasti ja sitä kertyy tuskin silmillä havaittava klöntti spaatteliin. Miulla sitä rahdataan hoitotuvasta ulos kottikärryillä ja kivi on kiinni purukalustossani tosi tanakasti.
Nytkin ENSIMMÄINEN tunnin aika hammashoitajalle oli vasta johdanto. Jostain syystä kammoan tuota toimenpidettä niin paljon (sattuu ja pelottaa ihan sikana), että paidanselys oli kauhunhiestä märkänä operaation loputtua. Sain kuurin erikoishammastahnalla ja jollain purskutteluaineella kahdeksi viikoksi. Lähtiessäni kohti uusia seikkailuja hammashoitaja sanoi, että varaa samalla KAKSI lisäaikaa, tunnin settejä molemmat.
Perusinsinöörinä laskin (suuruusluokka lienee kohdallaan), että mikäli Nordkalkin Lappeenrannan louhos joskus ehtyisi, niin vuoden hammaskivelläni alan teollisuus Suomessa pelaisi pari viikkoa. Jonkinlainen virhemarginaali laskelmiin liittyy, mutta ei kovin suuri. Pitäisikö pyytää jonkinlaista henkilökohtaista sponsoritukea kansalliselta huoltovarmuuskeskukselta?
Taistelija Makkonen (onko nimi muutettu?) muistutti YK:n ex-pääsihteeriä aprillipäivänä ollessamme datsalla pakkasen keskellä yön yli. Jari sanoi miehekkäästi, että Koffii annan ja nosti lootan pöydälle.
Otsikossa oli hammashoitooni liittyen AC/DC yhtyeen kappale. Rokkaa se tuokin veto.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti