IHMEELLINEN LUONTO

Olen blogissani useaan kertaan kirjoittanut ihmeellisistä sattumuksista datsalla ns. Leijonapitäjässä. Muutama viikonloppu sitten päästiin taas pykälää pidemmälle.

Pyyhkäisin rakkaan vaimoni kanssa korpeen lauantaina. Omana missionani oli karsia ja pätkiä tukkikaliiperin kuusi, joka oli mennyt nurin jo viime keväällä. 6 oli kuitenkin pysynyt vihreänä, koska varmaankin muutama juurisäie jaksoi pitää puuta hengissä. Raapaisin konesahan kainaloon, karsin ja pätkin puun. Kaikki vastaavaa hommaa tehneet tietävät, miten paljon märkä puu painaa. Suunnittelin, että raahaan pätkät ylämäkeen läheisen tien laitaan, josta ne voi kottikärryillä viedä eteenpäin. Näin tapahtui.

Raahatessamme rouvan kanssa pätkiä noutopaikkaan sinne muodostui nopeasti ura saniaisten väliin. Saniaisten seassa pilkotti jotain punaista, jotain paljon isompia partikkeleita kuin puolukat. Joku on heitellyt tieltä kaljapurkkeja metsään? Rouvan kanssa tarkastelimme tilannetta ja näin oli käynyt, mutta hittolainen; purkit olivat täysiä! Pohjassa oli vielä pakkauspäivä (heinäkuu 2011), joten ylivuotisia eivät olleet.

Otettiin erä tarkempaan tutkiskeluun (upotin ämpäriin, pölyt pois) ja setti oli siinä. 6-pack kaljaa, pari lonkeroa ja yksi sidukka. Ehkä olemme vielä välilöissä yläkerran kanssa. Viime vuoden myrskytuhoja hyvitetään nyt sillä, että metsässä kasvaa alkoholia.

Tästä ideasta voisi saada mainion lisän yliopistomme Green Campus kuvioon (www.greencampus.fi ). Jos alkoholia kasvavaa metsää voisi siirtää Skinnarilan korpeen, niin meillä ei olisi koskaan pulaa opiskelijoista...eikä hyväntuulisesta henkilökunnasta.

Sunnuntaina menimme sitten vaimon kanssa virvelöimään. Sovimme etukäteen, että ahvenet menevät Reiskalle (appiukkoni) ja hauet laitetaan fileeksi ja pakkaseen Pirkolle (vaimoni anoppi). Toisella heitolla napsahti kiinni, sanoin rouvalle, että nyt tulee sitten Reiskalle ahven. Olen virvelöinyt 45 vuotta ja saanut kohtuullisen paljon kaloja. Kelasin ahventa paattiin, mutta kesken kelauksen kelan jarru alkoi huutaa ja vapa meni luokille.

Mitä helvettiä? Vaaksan mittainen ahven ei tähän pysty (olin nähnyt kalan). Kelailin saalista lähemmäksi ja huomasin, että hauki oli ottanut kiinni ahvenesta sisäänkelauksen aikana. Hauki roikkui hampaillaan kiinni ahvenen kyljessä, eikä älynnyt päästää irti (ja säästää henkeään). Nappasin paketin haaviin, napsautin haukea (n. 1,2 kg) kuuppaan koivupalikalla. Sitten pitikin laskea virveli veneen pohjalle ja alkaa nauramaan. Tuli yhdellä heitolla kalaa kahteen talouteen. Ahvenen kyljessä oli muuten aika raisut hampaanjäljet.

Kun kerran metsä kasvaa puuta ja alkoholia, järvi tarjoaa fisua, niin enää ei puutu muuta kuin jonkinlainen huoltovarmuus tupakin suhteen. Sitten voisin jäädä sinne korpeen loppuiäksi. Niin ja se makkarapuu olisi kiva…