Homma alkaa murhaavalla itsekritiikillä kirjalliselle tuotannolle, koska raikas angsti parantaa kuulemma ”taiteellista” suorituskykyä…ja päättyy muodikkaasti itsearviointiin, mutta väliin mahtuu varsinainen tuotos. Mitään järkeä tässä ei ole, mutta uskoakseni se vaikuttaa taiteelliselta. Ja sehän on aina tärkeää…mutta lukijani – siehän sen päätät.
Prologi
Vaikka ei osaa – se ei haittaa, kun vaan itsensä peliin laittaa.
Mukava yrittää uusia juttuja, jos ei muuta, niin naurattaa tuttuja.
Mitä se vehtaa? Miten se kehtaa?
Eikö sille normaali elämä riitä? Miksei siitä jo kovasti kiitä?
Pakkoko yrittää riimejä luoda, senkin ajan vois kaljaa juoda.
Pääsiäiselle
Myöhässä kuin aamun juna, kohta maistuu suussa muna.
Maha on täynnä, turvottaa kupua. Pötsini prosessoi pääsiäispupua.
Kiihdytän autoa hurjaan laukkaan, osoite vanha – viinakauppaan.
Sitten baariin kukot, kanat – siellä kirkuu oluthanat.
Tanssimaan taas pimut hakee, oonko ehkä hirmu makee?
Turha pyytää lisää tuomaan, ei nyt ehdi mitään juomaan.
On taas drinksut pöytään tuotu, minut teekkariksi luotu.
Tätä voisi lisää saada, ei nuo paukut miuta kaada.
Kuka tilas taasen ankkaa, haluun lisää Fernet Brancaa!
Juhlapyhän tämän kämmin, syy ei ollut pelkän mämmin.
Olo on kurja, mikään ei auta. Lompakko tyhjä kuin kuuluisa hauta.
Rahat ei riitä, en ostanut lammasta. Itkien kotona puren vaan hammasta.
Nälkä vie kohta artistin hautaan, tyydyn taas vähään; sika-nautaan.
Armo piti hengissä naapurin pässiä. Odotan Wappua, sit luen taas Hässiä.
Ja lopuksi…
Yritän vaan kirjoittaa joskus rivejä, vaikka ei onnistu, en ole pimeä?
Miksei luovaa taidetta tueta? Miuta siihen porukkaan lueta?
Ei tällä elä, ei tule massia, pian sossun jonossa odotan kassia.
Ei saisi poistua omalta alalta, se syö miestä pala palalta.
Ei sovi kirjoittaa tämmöistä fuulaa, kun maksakin muistuttaa tykinkuulaa.
Pakko on jaksaa keskusta johtaa, paremmat ansiot silloin kohtaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti