SÄPINÄÄ

Säpinää! lauloi Maukka Perusjätkä joskus takavuosina ja huudatti samalla moottorisahaa. Itse otin ensisavut punaisesta Jonseredista viime perjantaina kotipihassa ja maltoin silti olla kaatamatta lipputankoa innostuksestani huolimatta, tosin pidättyväisyys ei ollut helppoa. Taannoisen silitystunnustukseni jälkeen piti tehdä jotain äijämäistä ja kyllä konesahan kahvoissa olemisesta tuli kunnon testosteroniolo. Sille konesahalle on ihan oikeatakin käyttöä, ei sitä hankittu ainoastaan itsetunnon kohotustarkoituksiin…

Blogikollegani, hallintogruppenfuhrer Saksa, kirjoitti omassa tuoreimmassa blogissaan puhetilaisuudesta, jota ilokseni olin kuuntelemassa. Juhis tömäytti helvetin hyvän esityksen, jossa oli faktaa, vauhtia ja tyylikästä stand-up komiikkaa, mutta asia meni kympillä perille, perkele. Joillakuilla paikalla olleista saattoi olla ennakkoaavistus, että kun mustaan pukuun pukeutunut (= Mies mustissa), kauppatieteilijä ja vielä hallintohommissa oleva heppu saapuu kertomaan asioita, niin tylsyyden maksimi on saavutettu. Pieleen meni. Kun osaa asiansa, niin homman voi vetää omalla tyylillä ja jäädä vielä positiivisesti mieleen.

Edellisellä työmaalla, siis Kaakkois-Suomen TE-keskuksessa, olimme strategiamme mukaisesti verkostovaikuttajia. Tämä oli fiksu linja, kimpassa niitäkin kehittämishommia pitää tehdä ja pyrkiä nivomaan monenlaisia osaajia ja toimijoita yhteen tavoitteiden saavuttamiseksi. Esitin kerran TE-johtaja Pirhoselle, joka on äärimmäisen nopeaälyinen ja huumorintajuinen mies, uutta huomionosoitusta, jossa TE-keskus palkitsisi vuoden verkostovaikuttajan. Tämä oli ehdotuksen alku ja johtaja innostui siitä heti, muttei sitten tykännyt jatkosta, kun olisin halunnut palkittavaksi myös vuoden verkostovaikeuttajan. En ole aktiivisesti seurannut, onko homma edennyt, tokkopa.

En päätäkään tätä lätinää perinteiseen Thunder-huudahdukseen vaan uuden konesahan kunniaksi otetaan vaihteeksi jotain muuta, vaikka TIMBER!