TRAVELIN´ BAND

Hellurei. Olin viime viikolla työmatkalla Brasiliassa (TAPPI / IRMC –kokous) verkottumassa ja keräämässä ideoita, siksi ei blogia pukannut.

Työmatkustelu kaukomaille herättää intohimoja. Helppo juttu, kun on mielenkiintoinen kohde ja vähän tekemistä. Bollocks. Menomatka meni hyvin (noin 24 tuntia, Lauritsala-Helsinki-Pariisi-Sao Paolo-Vitoria). Tullessa meni jo pidempään, kun pari lentoa oli myöhässä, josta johtuen jouduin viettämään vielä yhden ylimääräisen yön Helsingissä. Kotimatka alkoi siis keskiviikkona kolmelta iltapäivällä ja kotiin pääsi puoli yhdeltä perjantaina (iltapäivää sekin).

Paikan päällä ajankäyttö oli tehokasta, aamusta iltaan. Kokous oli ammattimaisesti vedetty ja kokousväki kovan luokan päättäjiä metsäteollisuudesta (globaalien metsäyhtiöiden, laitevalmistajien, kemikaalivalmistajien T&K-johtoa ja tutkimuslaitosten edustajia). Esitykset toimialan tilanteesta ja etenkin Brasilian vinkkelistä olivat todella ajatuksia herättäviä. Luentosalisulkeisten lisäksi pääsimme käymään Fibrian Aracruzin tehtaalla, joka valmistaa vaatimattomat 2,4 miljoonaa tonnia markkinasellua vuodessa eucasta. (Vertailun vuoksi; StoraEnson Imatran tehtaiden tuotanto on vähän yli miljoona tonnia vuodessa ja se on iso yksikkö Suomessa).

TAPPI on jenkkivetoinen metsäalan suurin järjestö (Technical Association for Pulp and Paper Industries). Paikalla oli edustaja myös järjestöstä APPI (Australian Pulp and Paper Industry) ja firmasta SAPPI (South African Pulp and Paper Industry) ja kun samalla linjalla edetään, puuttui vain kuvitteellinen HEPPI (HElsinki Pulp and Paper Industry). On meillä kiva kieli…

Varsinaisten metsäesitysten lisäksi kuulimme esityksiä myös biojutuista, kuten biodieselistä ja bioetanolista. Bioetanolissa Brasiliassa on siirrytty ns. toisen sukupolven valmistukseen, jolloin raaka-ainetta (sokeriruoko) voidaan hyödyntää huomattavasti aikaisempaa tehokkaammin. Sokeriruokoa viljellään 8 miljoonan hehtaarin alueella, kun puuplantaasien kasvualaa on "vain" 7 miljoonaa hehtaaria.

Tähän kohtaan viikon kysymys; mitä yhteistä on brasilialaisen puuplantaasin eucalyptuksella ja kirjoittajan niin sanotulla eläkekertymällä?

Vaikka matkat ja niistä toipuminen eivät mukavia olekaan, niin välillä tekee hyvää lähteä paikan päälle katsomaan muun maailman meininkiä. Sain komitean puheenjohtajan suostumuksella vetää kymmenen minuutin pikasetin LUT CST:n osaamisesta. Tämän seurauksena näyttää siltä, että saamme ainakin kolme delegaatiota kylään Lappeenrantaan tutustumaan paikan päällä osaamiseemme. Neljälle muulle kumppanille laitan materiaalia menemään; toivottavasti sekin poikii jotain. Jos näin käy, niin ei ole kovin huono hyötysuhde pikavisiitille.

Ja otsikon kappale on CCR:n klassikko, ajattelin sen sopivan tähän reissuaiheeseen.