HÄTÄISIÄ HAVAINTOJA

Viime viikko meni hektisesti, kun olin pienellä roolilla mukana erinomaisesti sujuneiden kansainvälisten konferenssiemme järjestelyissä. Järjestelyt sujuivat molemmissa tapahtumissa erinomaisesti, josta lämmin kiitos runsaalle talkooväelle, jotka ovat laittaneet itsensä likoon viime syyskuusta asti. Palaute oli niin muikeaa, että meinasin alkaa punoittamaan…hienoa!

Konferenssihöpinöissä saimme solmittua äärimmäisen hyviä ja innostuneita kontakteja moniin tahoihin, joista osan uskon lähiaikoina kääntyvän myös yhteisiksi kansainvälisiksi tutkimushankkeiksi.

Koska viime viikolla ohjelmani oli pääosin iltavuoropainotteinen, niin jatkoin samalla linjalla myös perjantaina ”hyvissä olosuhteissa” (+ 10 oC ja sadetta tuelta) Hyväri-rock tapahtumaa seuraten. Tilaisuuden ensimmäistä esiintyjää piti erityisesti kannustaa, kyseessähän oli Alakylän Tukkajumalat eli trash-metallia soittava nuorten miesten bändi Madred Lappeenrannasta. Keikka meni hyvin muusikoiden omista kommenteista huolimatta. Nuorilla soittajilla tuntuu (nykyisin) olevan kova itsekritiikki soittamisensa suhteen. Ajat muuttuvat…

Seuraava esiintyjä olisi ollut Jenni Vartiainen, mutta skippasin sen, koska olin jo keskiviikkona ollut illan Timo Vartiaisen hostaamassa NoFS-konferenssin Get together partyssa. Tykkään itse enemmän Timon puheista kuin Jennin lauluista. Ylppö ja Ihmiset ei pudonnut minulle, mutta seuraavana soittanut Peer Gunt (=Kouvolan Motorhead) kylläkin. Se oli vanhojen herrojen raivoisa esitys loistavalla otteella! Kannatti nähdä. Seuraavana esiintyikin sitten L. Tähkä ja Elonkerjuu, jota en jäänyt väijymään. Isolla osalla vähälukuista festariyleisöä saattoi seuraavana aamuna enemmän mielessä Olonkorjuu kuin Elonkerjuu…

Vielä puolitoista viikkoa raivoisaa ryntäilyä, ennen kuin pääsen ajamaan prosessin alas. Kiireen tuntu on hurja, kun on tullut hövelisti luvattua yhtä sun toista hommaa hoidettavaksi ennen lomaa. Kyllä tämä tästä taas lutviutuu. Taas. Mennään tämän suon yli niin että heilahtaa...