Näin keskiäkäisenä oppii paljon lapsiltaan. Tämä 24/7 juttu oli yksi niistä. Kuvittelin pitkään suhdeluvun tarkoittavan sitä, kuinka kauan aikaa seitsemältä samurailta (tai normiäijältä) kuluu kaljakorin siirtämiseen varjoon. Arvaukseni (alahan on minulle vieras) mukaan viisi minuuttia voisi olla lähellä, toki teekkarit varmasti saavat aikaan paljon parempiakin aikoja. Perusnuivana insinöörinä homman voisi ratkaista matemaattisesti jakolaskulla, jolloin vastaus olisi noin 3,428571429. Tässä tapauksessa empiirinen mittaus olisi mukavampi tapa kuin laskimen tökkiminen.
Tavoitettavuus. On kamalaa edes kuvitella olevansa ympäri vuorokauden ja viikon tavoitettavissa työasioissa. Vanhemmat ovat lapsilleen 24/7 tavoitettavissa/käytettävissä, eikö se riitä?
Ollessani nuorena insinöörinä (aloitin 22 vuotta ja 14 päivää sitten) Ahlströmin palveluksessa kännykät (silloin NMT-puhelimet) olivat äärimmäisen harvinaisia. Useimmille globaaleille asiakkaillemme Telex ja pikakirje olivat nopeimmat tavat hoitaa asiointia, telefaxit olivat vasta yleistymässä. Asiat hoituivat hyvin. Siihen aikaan lähes kaikilla tavoitettavuus oli suuruusluokkaa 7/5 (silloin syötiin kunnolla) – ja elämä oli mukavaa. Tämä lienee merkki etenevästä dementiastani, muistan vanhoja juttuja nykyisiä paremmin ja kuvittelen elämän olleen silloin kampakeraamisella kaudella jotenkin poikkeuksellisen auvoisaa.
Hypoteesi: Onko elämä sitä onnellisempi, mitä pienempi on tavoitettavuuden suhdeluku
(esim. 7/5 << 24/7)? Pitäisi ehkä laatia jonkinlaiset asiaa kuvaavat yhtälöt, derivoida ne, laskea nollakohdat ja etsiä funktion minimi- ja maksimiarvot. Miten abstraktiot ”onnellisuus ja ahdistus” korreloivat tavoitettavuutta? Vapaasti käytettävissä väitöskirjan aiheeksi, olkaa hyvä. Tulen mielelläni karonkkaan.
Helpottunut kommunikaatio on rajusti vähentänyt viestien tietosisältöä. Kaikkien ei edelleenkään tarvitse ”olla tietoinen” kaikesta – olisi parempi ehkä keskittyä harvempiin ja oikeampiin asioihin. Tästä jään heti kiinni. Separaattorinkin olisi parempi keskittyä mihin tahansa muuhun kuin näihin kirjoitusharjoituksiin…
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti