Viinikauppaan on tullut viimeisen vuoden aikana muutamia viinejä, joita myydään kuuluisien bändien nimillä ja logoilla. Peruskuviona näyttää olevan se, että yhtyeen nimeä ja logoa hyödynnetään ihan kympillä (arvioitu lisähinta per pullo bändin nimenkäytöstä). Tykkään normaalisti chileläisistä punaviineistä, joka on taottu Cabernet Sauvignon rypäleistä; suoraviivaista, tanakkaa ja toimii. Ex-esimieheni Seppo Saarinen sanoi minulle aikoinaan, että normaali insinööri on tunteellinen kuin tavarajuna. Miksi silloin pitäisi alkaa hifistelemään vinkkujenkaan kanssa?
Koska en omaa kompetenssiä (tai hermoja) arvioida näiden jalojen juomien ja viinien yksityiskohtia, niin tehdään tässä arviot vakaalta Separaattori-pohjalta. Siis; millaisena viestinä kyseinen mehu/viini toimii yhtyeen antaman mielikuvan kautta?
Aloitetaan suoraan huipulta, Motörhead-punaviini. Mitä tulee mieleen tästä jumalaisesta laulu- ja soitinyhtyeestä? No, ensimmäisenä ainakin legendaarinen Lemmy Kilmister, jonka ruokavalioon ei ihan äkkiä osaisi punaviiniä yhdistää, muutamia muita kemikaaleja ehkä enemmän. Bändi on kovaääninen loistava legenda, mutta punaviini tällä nimellä…
Arvostelu:
Mielikuva: ristiriitainen
Etiketti: jylhä, bändin logo *****
Maku: ei huono, mutta kevyempi kuin yhtyeen reipas jylinä ****
Rypäle: Shiraz, Australia
Hämmentävää: brittiyhtyeen piti valita aussiviini, koska brittien rypäleet ovat…
Sitten toiseen ääripäähän, laulu- ja soitinyhtye Kissin nimeä kantava viini. Jotenkin tästä kevyehköstä tuotteesta tulee mieleen urbaani legenda (vai lieneekö ihan totta), että tämä bändi on tehnyt enemmän massia T-paitamyynnillä kuin musiikilla. Koska enää ei arvatenkaan tule riittävästi kummallakaan tavalla, niin sitten hankittiin muuta myytävää.
Arvostelu:
Mielikuva: Että sitten tämäkin…
Etiketti: jenkkinuorille tarkoitettu vai huumoria? *
Maku: ei potkua, mehumainen **
Rypäle: Zinfandel (California 2010)
Hämmentävää: Peripatrioottinen jenkkivinkku jenkkibändille, mutta miksi?
Alan kirjallisuutta:
Lemmy Kilmister & Janiss Garza: Lemmy, ISBN 952-471-678-X, 2005
David Leaf & Ken Sharp: KISS – Maskin takaa, ISBN 978-952-471-950-6, 2007
Jatkuu seuraavassa jutussa tai joskus. Tai sitten ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti