keskiviikko 2. toukokuuta 2012

JUHLAPERINTEISTÄ…



Kuuluisaa kirjailijaa lainatakseni taas minä niin mieleni pahoitin. Syynä on tämä jokavuotinen hömppä näiden juroa kansaa ilostuttavien juhlapyhien kanssa. Mikä ihme siinä on, että tämän kansan pitää ihan kalenterista katsoa, milloin voi olla rentoa, hauskaa tai kivaa; lupa olla pikkuisen villi tai juopotella?

Tarkoitan tällä tietysti näitä kansallisia iloisempia juhlapyhiä, kuten vappua, juhannusta ja uuden vuoden vastaanottoa. Kalenterissa ja geeniperimässä varmaan lukee, ettei muuten saa olla mukavaa tai kivaa. Ei varmana saa hullutella tai osoittaa hyvää tuultaan, puhumattakaan siitä, että jakaisi vielä hyvää oloaan muille. Sellainen ei käy. Ei ainakaan normipäivinä.

Voisiko tämän klassisen ilmiön kääntää toisinpäin? Oltaisiin rentoja ja vapautuneita (vaikka osin selvin päin) se 362 päivää vuodessa ja mökötettäisiin murjuissamme nuo edellä mainitut kolme päivää. Vähenisi kansallisesti masennuslääkkeiden tarve, lääkepuodeille tulisi huonot ajat, mutta kansalaisten jaksaminen parantuisi ja kansalliset arvomme sietäisivät pikkuisen enemmän erilaisuutta ihan arkenakin.

Näiden em. juhlapäivien uutisointiin liittyy mystiikkaa. Tehdään erinomaisen iso numero siitä, kuinka monta kansalaista menettää henkensä vaikkapa juhannuksena. Eiköhän meitä kuolla kupsahtele varsin joka päivä mukaan lukien myös kesäiset viikonloput? Onko pakko otsikoida näitä niin isolla fontilla? Lehdistö etsii ihmeellisiä korrelaatioita ilman/veden lämpötilan ja kuolonuhrien välillä. Eikö sillä parempaakin tekemistä olisi vai ollaanko ihan valmiissa maailmassa?

Toinen juttu, joka ärsyttää, ovat nämä juhlaruuat. Vappuna PITÄÄ olla simaa, tippaleipiä, nakkeja ja perunasalaattia. Lisäksi kämppään PITÄÄ levitellä serpentiiniä. Pääsiäisenä PITÄÄ olla mämmiä (joka maistuu siltä miltä näyttääkin). Jouluna PITÄÄ olla kaikenlaisia laatikoita vaihdelaatikosta alkaen. Vaihdelaatikkokin sulaa muuten normaali-ihmisen mahassa nopeammin kuin em. muut jouluiset toosaruuat. Jos nuo safkat olisivat oikeasti herkkua/hyvää/syötävää, niin kai niitä vedettäisiin simona ympäri vuoden. Olenko huono ja uhmakas kansalainen kun sanon, että aika HIRMU VÄHÄN PITÄÄ NIITÄ OLLA! Tokkopa ne juhlapyhät tietävät, mitä mie syön tai oon syömättä. Näiden perinteiden ylläpito saa jäädä muille. Niin.

Te, arvoisat lukijani, olette tehneet hämmästyttävän jutun. Kymmenen tuhannen kävijän raja tälle sivustolle pamahti rikki vappuaattona 2012. Kun aloitin tämän diipadaapan kirjoittamista, niin en voinut kuvitellakaan, että tämä kiinnostaisi niin monia. Kiitos siitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti