Sain osakseni hämmentävää huomiota, kun työyhteisömme valitsi minut keskuudestaan viime viikolla vuoden yliopistolaiseksi. Valinta tuli puskista ja se veti miut ihan aikuisten oikeasti hiljaiseksi. Erityisesti kuitenkin lämmitti se, että huomio tuli työyhteisöltä, siis noin yhdeksältäsadalta omien alojensa ammattilaiselta, joiden kanssa täällä päivittäin puurretaan.
Miksi minä? Yhteisössämme on monia aktiivisia ja eteviä henkilöitä, joiden panos yhteisten pyrintöjen kehittämisessä on monin verroin omaani isompi.
Erotustekniikan keskuksen näkyvyys on uskoakseni parantunut sekä yliopiston sisällä että ulkopuolella viime vuosina, mutta sekin operaatio on tehty porukalla; ei sellaista kukaan yksin saa aikaan. Siispä suuri kiitos CST:n / LUT Kemian väelle ja erityisesti Kaipaisen Eerolle. Kun arki toimii ja on pitkälti muiden osaavissa käsissä, niin olen saanut peliaikaa tähän muuhun sukkulointiin ja höpötykseen.
Lukuvuoden avajaisissa tapahtunut julkistaminen jännitti ihan pirusti. Suomalaiselle insinöörille on helpompaa ottaa tunti turpaansa ilman mainostaukoja kuin kuunnella kolme minuuttia kehumista. Jotakin koetin selitellä ja kiitellä – luultavasti kiitospuheeni oli aika sekava veto. Lukuvuoden juhlalliset avajaiset ei mielestäni ole The Foorumi maksimaaliselle stand-up-komiikalle, joten yritin olla fiksusti.
Lopuksi. Vielä kerran lämmin kiitos yhteisölle. Ja unohtamatta kotijoukkojani; kiitän vaimoani Susannaa ja lapsia ideoista ja kannustuksesta. Kun on kotiasiat kunnossa ja Kummelin klassikkosketsin mukaan puristaa pakaroilla, niin hyvin menee.
Ja kuten huomasitte, niin palataan taas blogin otsikoinnissa vähäksi aikaa näihin biisin nimiin (siis juurille). Otsikon kappale on Uriah Heepin kappale vuodelta 1972 ja kappale on klassikko, vaikkei tämä maallinen vaellus aina ihan helppoa kenelläkään ole.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti